Huiih!

Minä tein sen! Aloitin ihan oman jutun! Vähän pelonsekainen mutta innostunut tunne tällä hetkellä. 

Istuskelen tässä kuistilla, sätkä huulessa, ja ihailen tuota syys aurinkoa. Juuri tällä hetkellä se paistaa suoraan tähän rapulle. Kuuluu vain pientä napsutusta, kun tintit hakkaavat auringonkukan siemeniä auki tuolla puissa. Välillä kuuluu jossain moottorisaha käyvän. Jollain puusavotta käynnissä. Ihanan rauhallista.

Huokaisen, nousen ylös, otan syvään henkeä, ja astun tupaan. ”ÄITIII, veikka on ottanut minun kirjan!” ”ÄITIII, missä minun Salama-auto?” ”ÄITI KATO NYYYYT!” Tiskivuori. Kenkiä siellä. Kenkiä täällä. Lelut siroteltuina pitkin olkkarin ja keittiön lattiaa. Paikka näyttää enemmän sotatantereelta, kuin jonkun kodilta. Ahistaa. Kurkkua kuristaa. Mutta yritän ajatella positiivisesti, ei sentään ole miestä tässä vielä lisälapsena. 

Odotan vain iltaa, saunapäivä. Ehkä siellä saa huuhdeltua tämän inhottavan olotilankin pois. 

Tällaiset ajatukset tällä hetkellä.