Uimakoulu

Ahdistaa.

Juniorilla on uimakoulua ensi viikolla. Alunperin ahdisti se, että mitä Junnu saa kuulla uima-asustaan. Toisilla kun on varmasti hienommat ja uudemmat. Katselin jo viime kesänä tuossa lähirannassa, kuinka toisilla lapsilla oli niin hienoja uimapukuja, -laseja, ja -leluja. Meillä oli shortsit, ämpäri ja lapio. Eikä junnu osaa uida, en ollut ajatellut, että tuon ikäisen pitäisikään. Kesällä sitäkin ihmettelin, kun kaikki ikätoverit osasivat. Junnu jäi porukasta, kun toiset hyppivät laiturilta. En osaa minäkää uida, siis sillä tavalla kuin pitäisi. Pysyn kyllä pinnalla ja pääsen sinne minne pitääkin, mutta omalla tyylilläni. Joten minusta ei oikein opettajaksi ole.

Uimakoulun tiedote sai ahdistumaan vielä enemmän. Olisi hyvä käydä tutustumassa paikkaan etukäteen, ja olisi hyvä jos osallistuisi uimakouluun vielä tämän uimaopetuksen jälkeenkin.

Juu.. Mitä tuossa äkkiseltään vilkaisin, niin Junnun kanssa uimahallissa käynti on n. 8€/kerta. Plus tietenkin matkakulut 3,50 suuntaansa. Ja sitten kun poika täyttää seitsemän, menee hänestäkin maksu bussissa 1,80. Ja sitten ne uimakoulut. Muutaman kympin luokkaa, ja jos oikein käsitin, pitää maksaa vielä nuo hallimaksutkin päälle. Ja se kulkeminen…

Olisihan se mukavaa, ja tiedän, että Junnu siitä nauttisi. Mutta tällä hetkellä se ei onnistu.

En yleensäkkään ymmärrä tämän päivän oppimisjuttuja. Ennen mentiin kouluun oppimaan lukemista ja laskemista. Nyt pitäisi osata jo sinne mennessä. Ja jos olet hieman hitaampi oppimaan/ kömpelömpi liikkumaan/kasvu ei mene käyrien mukaan/sinulla on sukassa reikä, niin ollaan jo hälyttämässä psykologia, lastensuojelua tai terapeuttia paikalle.

Ihan järkyttävä paine vanhemmilla! Oivalsin juuri, että osasyy ihmisten pahoinvointiin on varmasti tämä. Ei mikään ihme, että lapsetkin oireilevat. Ainakin sen jälkeen, kun on joutunut terapiaan siitä syystä, että olit unohtanut kirjoittaa Ä-kirjaimen pisteet.

Huh huh, johan on meininkiä.

Ällistynyt,

Merja