Tuo rallatus saa minut vieläkin voimaan pahoin, vaikka sitä yritänkin peitellä. Silmiini on osunut viime aikoina paljon juttuja koulukiusaamisesta.  Oletko ikinä ajatellut, että lapsen kiusaaja voi olla myös aikuinen? Kuinka herkästi voit lasta haavoittaakaan, ihan vain pelkillä sanoilla. Luulet olevasi ihan kauhean hauska, kun joka helvetin sukujuhlissa muistat luikauttaa sille pullealle tyttöselle sen Ison Iitan […]

Rakas täti ÄrÄr, en voi uskoa että siitä on jo kolme vuotta. Ajatuksissa olet päivittäin. Edelleenkin numerosi löytyy puhelimestani. Ajoittain tulee vieläkin vihanpuuskia elämälle. Vaikka tiedänkin, ettei se mitään hyödytä. Ja käythän toki aina välillä katsomassa.  Ikävä on silti valtava. Syntymäpäivät, vauvojen nimiäiset, sukujuhlat.. Tuntuvat vieläkin jotenkin hassuilta, ilman sinua.  Vaikka tiedän, että sinulla on […]

Huh, kaikkea tämä elämä teettää. Muutamme takaisin Kouvolan suunnalle. Mitenhän sitä taas sopeutuu kerrostalo elämään?  Ei enää kahdensadan sähkölaskuja kuukaudelta.  Ei puiden kantamista. Ei lumitöitä. Ei pohtimista, että riittääkö rahat bensaan, kun pitäisi päästä ruokakauppaan. Ei kahdenkymmenen sekunnin suihkuja, että lämmin vesi riittää myös lapsille. Hmmm… Ei se nyt kuulosta niin pahalta.. 🙂 Helpottunut, Merja

Viikonlopun jälkeen kauheinta on tämä: Herätä yksin. Eikä se ole edes pahinta. Vaan se tieto, että rakkaallani, siellä omassa sängyssään, on aivan samanlainen ikävä. Ikävöiden, Merja

Sinä olet hän, jota koko elämäni ajan olen etsinyt. Sinä olet hän, kenen vierestä haluan herätä aamuisin.  Katsella levollisia, unisia kasvojasi. Silittää unensotkuisia hiuksiasi. Sinä olet se, kenelle haluan antaa ja näyttää kaiken mitä olen. Sinä olet hän, joka näkee kaoottiseen sieluuni, mieleeni. Ja saa minut tuntemaan itseni hyväksi. Että minäkin olen arvokas, tärkeä, rakastamisen […]

Hengitä – vielä tämä minuutti. Hengitä – jaksa tämä tunti. Hengitä – pian on päivä illassa. Hengitä. Ole vahva. Ole rohkea. Hengitä – hyvin se menee. Kunhan muistat hengittää.   Merja

Miksi tulit elämääni, lähteäksesi jälleen pois? Jättäen jälkeesi huolen. Pelon. Menetyksen pelon. Suuren, pelottavan, tumman hahmon väijymässä selkäni takana. Kuiskien hirveitä säkeitään korvaani. Rohkeutta, sitä minä tarvitsen. Mutta aina kun saan siitä kiinni, se muuttuu hiekaksi. Tomuksi, joka valuu sormieni välistä. Vahva. Minun täytyy olla vahva. Kerran vielä. Selkä suoraksi. Hengitä syvään.   Hengitä. Merja

Pää humisee, loppumaton räkä virta, kurkkukipu, korvat piu’aa ja joka paikkaan särkee. Kah, lentsu! Tulit taas kylään. Tervetuloa, astuhan peremmälle. Ollappa jälleen viiden vanha! Voisi vain käpertyä peiton alle, äidin tuodessa mehua, leipää ja harakka yskänlääkettä. Jälleen kerran vannon itselleni, kuinka tästä taudista selvittyäni, aloitan kunnon treenaamisen. Paikat timmiksi. Saas nählä, Merja

Nyt on paha olla. Ehkäpä syy on se, että on liian hyvä olla? Tiedän, tuo kuulostaa sekopäiseltä. Minun kohdallani vain tuo taiteellinen luovuus on huipussaan silloin, kun mieli on pohjamudissa. Nyt olen tukossa. Ahdistaa. Sisälläni asuva, sutiaan heiluttava baskeripäinen taiteilijaheebo angstaa. Mutta.  Tänään olen itsekäs. Tänään laitan lapset kouluun ja tarhaan, ja aion tehdä mitä […]

Eikä siinä ole mitään pahaa. Näin tokaisi eräs viisas, kun tuli jostain vanhoista jutuista puhetta. Jokainen munaa joskus, tekee virheitä, ja oppii niistä. Niinhän se elämä menee. Niin tulevat lapsemmekin tekemään. Tai siis… Toiset oppii ja toiset ei… Ja joillekkin voi olla äärimmäisen vaikeaa ymmärtääkään sitä, että joku voi ne mokailut jättää taakseen. No mut […]