Onko se sitä.. … Kun pystyt kertomaan toiselle kaiken. Ne salaisimmatkin ajatukset, joita et uskonut kertovasi ikinä kenellekkään.. … Ja hän ymmärtää. Ei tuomitse, yritä korjata tai tuputa omia mielipiteitään… …Voit antautua toiselle täysin, näyttää sen ihan oikean itsesi.. .. Ja rakkaasi hyväksyy sen, ei yritä muuttaa sinua, jopa rakastaa sinua omana hölmönä itsenäsi… … […]

Hei, psst, tuleppa lähemmäs, kuiskaan sinulle salaisuuden. Nyt on peikko aivan pyörällä päästään!  Se iski kuin salama, jätti jälkeensä typertyneen takkutukan, idioottimainen virne naamalla. Päässä pyörii vain vaaleanpunaisia, pörröisen pehmoisia, sydämen muotoisia ajatuksia. Huomaan hihitteleväni kuin mielipuoli, koska kompura on vain niin hassu sana. Jalkani eivät tottele, en kävele, minä hypähtelen ja tanssin. Ajatukset harhailee. […]

En ole uskossa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tätä meidän perhettä joku suojelee. Monen monta kertaa on ollut aineksia todella murheellisiin tapahtumiin. Esimerkiksi vuosia sitten, kun oltiin vielä pieniä, pikkuveljeni Kimpsu oli lähellä tippua kaivoon, onneksi jaksoi roikkua reunasta pitäen sen aikaa että huomattiin. Ja kun meiltä paloi navetta ja aitta, olimme naapurin […]

Joku on joskus ihmetellyt mitä ihmettä päässäni pyörii? Tässäpä muutaman minuutin pätkä aamulta, ajomatkalta kouluun: Voi että, onpa mukavaa kun junnu jää noin mielellään hoitoon. Hetkinen. Tarkoittaako tämä että hoitotädit ja sedät on parempia kuin äiti?! Oho, varo mummoa. Olisko vähän kiva sellaiset hiukset, että toiselt puolelt, korvan yläpuolelle ajais ihan siiliks, ja sit… Maito […]

Nielutulehdus. Järkyttävä kokemus. Aivan hirvittävää, kun et saa suustasi ulos muuta kuin kuiskauksen verran. Etenkin tällaiselle, joka yleensä käy hyvinkin syvältä luotaavia keskusteluja ihan itsensäkin kanssa. Tai kukkien. Tai vaikka kahvimukin.. No joo, viisaampi ihminen olisi varmasti osannut mennä jo ajoissa lääkäriin, siis ennen kun nielu on jo niin turvonnut, ettet meinaa edes vettä saada alas.. […]

Viime viikolla peikkoperheen nuorin saavutti neljän vuoden iän. Harmitti ihan kamalasti, kun ei ollut varaa mitään synttäreitä pitää. Siitä huolimatta tuli lapsuudenystävä hra V kyläilemään perheensä kera. Järkytyksekseni (iloiseksi sellaiseksi) toivat ison kassillisen vaatteita junnulle, ruokatarpeita, hedelmiä ja vielä synttäriherkkuja! Itse yritin jonkun näköisen kakun väsätä, vähän kuivahan se oli, kun ei ollut kermaakaan kuin […]

Minulla on nyt joku kriisi meneillään. Ulkonäöstäni. Moneen vuoteen en ole voinut enään hymyillä niin, että hampaat näkyisivät. Ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä paljon tarvi esitellä. Ja viime talvena jouduin (erään puuöljykatastrofin vuoksi) leikkauttamaan pitkät hiukseni aivan lyhyiksi. Yritin kyllä kovasti ajatella että sehän oli ihan hyvä. Ja olikin, sain kovasti kehuja. Mutta kuitenkin […]

On jotenkin niin pirun yksinäistä.  Aivan kuin meidät olisi unohdettu. Ollaan asuttu täällä maalla nyt reilu puolitoista vuotta, eikä ole pahemmin ystäviä näkynyt. Jopa oman perheen vierailut on yhden käden sormilla laskettavissa. Isääni lukuun ottamatta. Alussa soittelin kovasti kaikille, mutta jotenkin kyllästyin siihen. En tosin ole ikinä ollut mikään puhelimessa juoruaja. Poikkeuksena puhelut Rva B:n […]

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa. Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi. Nyt […]

Ei tätä jaksa. Jotenkin tuntuu niin väärältä. Teet mitä vain, aina joudut ”kitkuttamaan”. Luulin, että tilanne helpottaisi, kun pääsee töihin. Hah!  Eihän tämä voi olla oikein. Minä olen työtä tekevä ihminen, eikä minulla ole varaa viedä lapsia mihinkään. Saatika että pääsisin itse minnekään. Hyvä että saa jonkin näköistä pöperöä pöytään. Ja silti joudutaan useimmiten mennä […]