Ilon kyyneleitä

Viime viikolla peikkoperheen nuorin saavutti neljän vuoden iän. Harmitti ihan kamalasti, kun ei ollut varaa mitään synttäreitä pitää. Siitä huolimatta tuli lapsuudenystävä hra V kyläilemään perheensä kera. Järkytyksekseni (iloiseksi sellaiseksi) toivat ison kassillisen vaatteita junnulle, ruokatarpeita, hedelmiä ja vielä synttäriherkkuja! Itse yritin jonkun näköisen kakun väsätä, vähän kuivahan se oli, kun ei ollut kermaakaan kuin pieni tippa. Olin aivan häkeltynyt. Teki mieli vain kapsahtaa kaulaan, mutta en uskaltanut, koska tunsin kuinka jo muutenkin kyyneleet olivat nousemassa. Myös äiti, Kimpsu ja sisko miehineen kävivät samanmoiset tuliaiset tullessaan. Tälle peikolle rankka paikka, joutui kyyneleitä pyyhkimään useamman kerran.

Mistä näin sydämellisiä ihmisiä oikein tulee? Hra ja rva V:llä ja on suuri perhe itselläänkin, eikä muidenkaan talous näinä aikoina varmaankaan kukoista. Tytär V äimisteli hedelmä kasaa sinä iltana. Meil ei varmaa ikiin oo ollu näin paljon hedelmii! Banskua, omppoa, nektariineja… Ja vaik mitä!

Kyyneleitä vuodatin häpeänkin takia. Hävettää, olen varmasti maailman huonoin äiti. Miten häpeällistä että ystävät ja oma perhe kantaa tänne ruokaa! Vaan eihän sille mitään voi, kun ei kerry työtunteja niin ei. 

Mutta tätä kiitollisuuden määrää en pysty sanoin kuvaamaan, meillä syödään hyvin, varmasti pari viikkoa! 

Kiitos teille, olette rakkaita! <3

Liikuttunut,

Merja