Jokaisella on menneisyys/Oikeus elämään

Eikä siinä ole mitään pahaa. Näin tokaisi eräs viisas, kun tuli jostain vanhoista jutuista puhetta.

Jokainen munaa joskus, tekee virheitä, ja oppii niistä. Niinhän se elämä menee. Niin tulevat lapsemmekin tekemään. Tai siis… Toiset oppii ja toiset ei… Ja joillekkin voi olla äärimmäisen vaikeaa ymmärtääkään sitä, että joku voi ne mokailut jättää taakseen.

No mut hei, mehä tehtii tällee sillon viistoist vuotta sitteki.

Tuntuu kuin osa ihmisistä jäisi jotenkin jumiin siihen menneisyyteen, ettei osaa päästää irti vaikka olisi kuinka paha olla, ovat lannistettuja (http://www.lily.fi/blogit/peikkoaitin-maailma/lannistetut). Näännyttävät itsensä sillä. Vetävät sitä kiviä täynnä olevaa kelkkaa hiekalla helvetin jyrkässä ylämäessä. Eikä se ole edes pahinta. Kauheinta on se, että sitä kurjuutta levitetään sitten ympärillekin.

Jos mul on paha olla, nii kyl saatana sullaki pitää olla.

Se on kuin joku loinen, nakertaa ihmisen sisältä, pala palalta, jättää jäljelle vain ulkokuoren. Kovettaa sydämen. Olen nähnyt sen tapahtuvan. Ja voin sanoa, että se on lähimmäisille vielä raastavampaa, kuin tälle ihmisen rippeelle. Et voi muuta kuin seurata vierestä, miten kaunis kukka pikkuhiljaa kuihtuu ja murenee. Pahimmassa tapauksessa tartuttaa sen ympäristöönkin, imee elämänvoiman muistakin.

En millään tavoin puolustele omia virheitäni (http://www.lily.fi/blogit/peikkoaitin-maailma/bipopaa), mutta niistä voi tosiaan oppia. Tai ainakin yrittää olla toistamatta. Ethän laita kättäsikään kuumalle hellalle, jos olet aiemmin siinä sormesi polttanut?

Onneksi voin kertoa myös monista selviytyjistä. Toisilla vain menee siinä kauemmin, jopa monia kymmeniä vuosia. Mutta voi sitä kukoistusta! Onnea, iloa, elämisen riemua! Aivan kuin hukkumassa olleen ihmisen pintaan pääsy, saa happea, voi hengittää.

Hei sinä, juuri sinä joka olet väsynyt kantamaan sitä ainaista tonnin taakkaa. Laske se maahan ja jätä jälkeesi. Äläkä katso taaksesi, ennenkuin olet aivan varma, että se on jäänyt sinne. Vaikeita asioita voi, ja välillä kannattaakin, selvittää ja tutkia. Ja jos tuntuu että ne ovat aivan ylitsepääsemättömiä, pyydä apua.

Sinulla on oikeus.

Oikeus elämään.

Hengittää vapaasti. 

Selkä suorana.

Rakastaa, ja olla rakastettu.

Huutaa ja itkeä.

Ja nauraa, riemuita niin että koet onnenkyyneleet.

Sinulla on oikeus!

Rakkaudella,

Merja