Luonnon voima

Tämä alkaa jo kuulostaa kuluneelta sanonnalta minun suustani, mutta aina vaan osaa ihmiset minut yllättää. 

Eilen vieteltiin jälleen kerran saunailtaa isän luona vakkari sakin kera. Höpöteltiin kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Ja ylikin. Yllätyin kuinka ”hengellisiä” ihmiset on etenkin Karhu-herra (http://www.lily.fi/blogit/peikkoaitin-maailma/kiitos-etta-valitat) ällistytti minut.

Olen jostain syystä aina ajatellut, että ehkä olen jollain lailla hullu, kun kuuntelen puita ja joissain paikoissa sen oikein tuntee, miten luonto, kivet, puolukanvarvut, jopa naava puun oksalla, hengittää. Tuntuu kuin ne keskustelisivat, kuuntelisivat. Ja tunnen suurta yhteyttä tähän mahtavaan vihreän kirjavaan maailmaan. Ja saan siitä voimaa. Se auttaa parantamaan haavoja, mitä varmasti jokainen meistä sisällään jossain määrin kantaa.

Lehtipuut, etenkin koivu, on minulle tärkeitä. Tuovat turvaa, ja hyvän olon. Niinkuin puhdistaisivat rujoa sielua.

Eilen, pienellä jännityksellä, aloin asiasta puhua. (isän pyöritellessä silmiä) Mutta melkein järkytyin, kun Karhu-herralla olikin samantapaisia ajatuksia. 

Jotenkin helpotti suunnattomasti, en ehkä olekkaan ihan niin kova sekopää, on muitakin.

Onko sinulla jokin elementti luonnossa, joka tuntuu vahvistavan ja parantavan?

Ehkä vähän höperö,

Merja