Onko se sitä..

… Kun pystyt kertomaan toiselle kaiken. Ne salaisimmatkin ajatukset, joita et uskonut kertovasi ikinä kenellekkään..

… Ja hän ymmärtää. Ei tuomitse, yritä korjata tai tuputa omia mielipiteitään…

…Voit antautua toiselle täysin, näyttää sen ihan oikean itsesi..

.. Ja rakkaasi hyväksyy sen, ei yritä muuttaa sinua, jopa rakastaa sinua omana hölmönä itsenäsi…

… Että aina ei tarvitse sanoja..

.. Riittää kun toinen koskettaa, ohimennen, kädellä sivellen selkää. Pieni suukko poskelle…

… Ja se pienikin kosketus räjäyttää tajuntasi, ei seksuaalisesti, vaan pelkästä rakkaudesta. Kuin miljoona tähteä räjähtäisi, tunnet niin suurta lämpöä, rakkautta ja halua toista kohtaan, että meinaat pakahtua..

… Kun erossa ollessa ajattelet toista lakkaamatta, tunnet sellaista ikävää, mitä et ikinä kuvitellut tuntevasi…

… Etkä ole varma onko se ihanaa vai kamalaa…

… Ettet voi vaihtaa tyynyliinaa ennenkuin vasta rakkaasi tullessa, koska se tuoksuu häneltä…

… Että muutut romanttiseksi ällösöpöilijäksi rakkaastasi puhuessasi…

Tämäkö on rakkautta..?

Pohdiskelee,

Merja