En ole uskossa, mutta olen tullut siihen tulokseen, että kyllä tätä meidän perhettä joku suojelee. Monen monta kertaa on ollut aineksia todella murheellisiin tapahtumiin.

Esimerkiksi vuosia sitten, kun oltiin vielä pieniä, pikkuveljeni Kimpsu oli lähellä tippua kaivoon, onneksi jaksoi roikkua reunasta pitäen sen aikaa että huomattiin. Ja kun meiltä paloi navetta ja aitta, olimme naapurin tytön kanssa aitassa leikkimässä. Ajattelimme että alkoi satamaan, kun peltikatto alkoi rapisemaan. Onneksi oli kaikki muutkin kotona, ja alkoivat meitä huutamaan. Minulla oli myös tapana leikkiä Samulin (hevonen) mahan alla, sen ollessa laitumella. Kerran se päättikin lähtä liikkeelle, ja kolautti minua kaviolla otsaan. 

Aikuisiälläkin on kaikenlaista ollut. On tullut puututtua tilanteisiin, joissa itselle olisi voinut käydä huonosti. (Sen tosin tajuaa yleensä vasta jälkeenpäin) Ja juuri ajokortin saaneena ajoin setäni Nissanin lunastukseen. Poliisit, jotka sattuivat tulemaan perässä, olivat ihmeissään kun kaikki kömmittiin omin voimin autosta ulos. Eikä siinä mitään ”moitittavaa” ollut, ajoin ihan niinkuin pitikin, tie oli vain niin jäässä. Rva B:llä (joka istui repsikassa) meni pari kylkiluuta pelottavan läheltä selkärankaa, minulta polvi ja takapenkkiläisille ei käynyt mitään! Eikun taisi siellä jollain joku mustelma varpaaseen tulla tai jotain.. 😀 Ja kuinka monet kerrat olen tullut alas tikkailta, telineiltä ja pukeilta. Syksyllä isä oli tulossa junnun kanssa kylältä kotiin, lattiahiomalaite peräkärrissä. Autossa meni yhdessä mutkaisessa mäessä rattilukko päälle. Auto katollaan tuusan paskana, mutta isä ja junnu täysin ilman ruhjeita! Ja eilen oltiin esikon ja junnun kanssa menossa Kouvolaan, kun ajoin liian reunassa ja saappi pääsi haukkaamaan sitä reuna loskaa. Tietä oli vielä paranneltu, niin että ne penkat ovat vielä aivan pehmeitä, niin ojaanhan siinä mentiin. Ei ollut muuten mitenkään pelottavaa, paitsi se mänty, joka lähestyi ja lähestyi.. Onneksi pysähtyi kuitenkin ajoissa. Tosin oli niin kallellaan, että pelotti että kippaa. Kuvasta ei ehkä sitä huomaa.

En tiedä mikä se on, esi-isät, edesmenneet rakkaat, enkelit vai mikä. Mutta siitä olen varma, joku meitä suojelee.

Vakuuttunut,

Merja