Turhamainen kana
Minulla on nyt joku kriisi meneillään. Ulkonäöstäni.
Moneen vuoteen en ole voinut enään hymyillä niin, että hampaat näkyisivät. Ovat niin huonossa kunnossa, ettei niitä paljon tarvi esitellä.
Ja viime talvena jouduin (erään puuöljykatastrofin vuoksi) leikkauttamaan pitkät hiukseni aivan lyhyiksi. Yritin kyllä kovasti ajatella että sehän oli ihan hyvä. Ja olikin, sain kovasti kehuja. Mutta kuitenkin tunsin itseni aivan pojaksi, vieläkin hiuksia harjatessa joutuu kyyneleitä pidättelemään. Voi, kuinka pitkät ne nyt olisivatkaan…
Vanhat (kiusatun) haavat rakoilevat. Päässäni on nyt jokin oikarissa tuossa itsetunnon kohdilla. Tunnen etten saa haaveilla mistään paremmasta, koska en ole viehättävä. Hyi helvetti, miten noin ruma voi edes kuvitella ansaitsevansa mitään.
Tiedän, ettei sen noin pitäisi mennä. Itsekään en arvostele ihmisiä ulkonäön perusteella.
Aaarrrhhh, jotenkin pirun vaikeaa yrittää pukea sanoiksi tätä tunnetilaa.
No mutta, don’t worry. Kyllä tämä tästä taas jossain vaiheessa helpottaa. Viikon, kuukauden, tai puolen vuoden päästä – mutta kuitenkin!
Nuhjuinen,
Merja