Touhotusta

Kevät tuli Peikkolaan, ja sen kyllä huomaa. Alkaa teettämään äitillä kaikennäköistä.

Ensimmäinen uhri oli Euge-vainaan keittiön jakkara, joka on pyörinyt tuolla liiterin nurkilla. Muuten hyvä, istuin oli vain ihan mätä. Kätevä emäntä kävi verstaalla tekemässä sopivan vanerin, heitti vaimennin muovia päälle ja uuden kankaan.

img_0147_0.jpg

.. Sitten karkasi mopo….

img_0148.jpg

… Ja nämä..

img_0149.jpg

Junnun huoneen ikkunakin sai uudet verhot vanhasta pussilakanasta..

img_0150.jpg

Saa nähdä mitä kaikkea tässä vielä keksii. Sormet syyhyäisi kovasti jo keväthommiin uloskin, mutta vielä taitaa olla parempi tyytyä kulottamis ja harava hommiin. 

Tissit täynnä kevättä oleva

Merja

Puheenaiheet Sisustus DIY Höpsöä

Spiritual block

Se minulla on viimeisen parin viikon ajan ollut. En oikein löytänyt Suomen kielistä vastinetta sille. 

Jonkinlainen lukko. Tukos. Katkos yhteydessä.

En ole saanut otetta henkiseen puoleeni, henkimaailmaan. En ole pystynyt tuottamaan mitään. Tyhjää paperia. 

Kauhean raskas olo, kun ulos ei tule mitään.

kuva019.jpg

 

Ehkä se johtuu tästä suuresta ikävästä. Täti R:n kuolemasta tulee huomenna kaksi vuotta. Tuntuu, kuin se (ikävä) olisi tehnyt jonkun tukkeen virtaani. Ei. Padon. 

Kuolemahan on luonnollinen osa elämän kiertokulkua: http://www.lily.fi/blogit/peikkoaitin-maailma/kuolema-tabu. Mutta on vaan niin kauhea ikävä. Sitä höpötystä ja naurua. Halausta. En siis ole katkera, tai kauhean surullinen. On vaan helvetin kova ikävä. Äh, vaikea pukea sanoiksi.

Nyt alkaa olla niin suuri kyynelvirta, ettei näe kirjoittaa.

Ikävöiden,

Merja

Hyvinvointi Mieli Syvällistä