Koneöljy nenäinen trinsessa
Pssst. Kerron pienen salaisuuden.
Sisältäni löytyy pieni prinsessa. Älä kerro muille.
Sellainen, joka käyttää mekkoja ja kauniita riipuksia. Joka laittaa ripsiväriä ja huulipunaa. Joka suihkii ihanaa hajuvettä. Prinsessa, joka kipittelee kauniissa korkokengissä.
Miksi se ei käy? Mistä syystä naisesta tulee ”jätkä”, jos on vahva ja itsenäinen?
Kyllä, teen rakennushommia. Korjailen autoja. Tykkään istuskella vanhojen ukkojen kanssa ja kuunnella heidän tarinoitaan. En välitä turhista vikinöistä ja juoruamisesta. En ole sellainen äiti, joka istuu hiekkalaatikon laidalla kertoilemassa kuinka usein juniori kävi eilen paskalla. Pyörittelen silmiäni tilanteessa, missä tyttö kirkuu nähdessään hiiren. Teen nuotion, vuolen tikun ja paistan makkaran. Asennan itse kodinkoneeni ja valaisimeni. Ja varttakin löytyy pauttiarallaa 180 senttiä. Ei minulla silti heilu munat jalkojen välissä.
Kuitenkin, pidän suunnattomasti taiteesta. Toisinaan törmään teoksiin, jotka koskettavat kyyneliin asti. Leivon ja teen ruokaa mielelläni, ja hyväksikin on kehuttu. Punastun helposti. Pehmoeläimet on söpöjä, olen aina haaveillut sellaisesta jätti pehmosta. Inhoan hämähäkkejä, etenkin lukkeja. Rakastan tanssia. (tämä taisikin mennä tuohon taide-osioon). Pienet, roikkuvat tissini lappuni tekevät minut epävärmaksi, jos pitää saunoa isommalla porukalla. Olen itkenyt monet, monet kerrat särkynyttä sydäntäni. Olen joskus kokeillut, miltä tuntuisi kirjoittaa nimeni silloisen seurustelukumppanini sukunimellä. Kaipaan toisinaan lämmintä kainaloa, mihin piiloutua pahaa maailmaa.
Miksi tämä on niin vaikea yhtälö?
Vaaleanpunaisiin unelmiin upoten,
Merja
