Jouluna

Täytyy olla kiitollinen, etenkin näin joulun alla. Kaikki perheet eivät ole onnekkaita. Joillekin voi jo pelkän arjen pyörittäminen olla haaste, saatika sitten joulun järjestäminen.

On perheitä, joissa vanhemmat pitävät nälkää poissa juomalla litrakaupalla vettä, että lapset saavat vatsansa täyteen.

On perheitä, joissa ei jää ruoantähteitä.

On perheitä, joissa vanhemmat valvovat öitä miettien minkä laskun eräpäivää voisi siirtää, että saisi lapsen lääkkeet ostettua.

On perheitä, joissa vanhemmilla ei ole varaa sairastua. 

On perheitä, jotka eivät kutsu ikinä ketään kylään, koska heillä ei ole edes kahvia.  

On perheitä, joissa vanhemmat nielevät kyyneleitä joka kerta, kun posti tuo joulumainoksia, koska tietävät etteivät pysty lapsilleen tarjoamaan kunnollisia jouluruokia tai lahjoja.

On perheitä, joissa kaikki vaatteet, huonekalut, matot ym. on käytettyjä. 

On perheitä, joissa mehun saaminen on juhlaa.

On perheitä, joissa ei ole tiskikoneita, älypuhelimia, televisioita, saati autoa.

On perheitä, joissa lomilla ei mennä kotipihaa pidemmälle.

Joten olkaamme kiitollisia,

Merja

Puheenaiheet Sisustus Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta

Unelma onnesta

Olin viikonloppuna auttamassa isääni tansseissa, kahvia myymässä. Tuli hyvä olo siinä ihmisiä katsellessa. Vanhat tutut tapasivat toisiaan. No mutta HEI! Kuinkas monta vuotta viime tapaamisesta olikaan? Onpas mukava nähdä!”

Ja saatiin uusia tuttavuuksia. Siä tanssit tosi hyvin. Ootko tulos seuraavalki kerral?”

Muutenkin nautin yleisestä hyvästä tunnelmasta. Soittaapas nuo pojat hyvin.” ”Hianoo, ku joku järjestää täälki jotaa tapahtumii!” ”Kyl on niin nättei tyttöi että!” ”Tääl on kyl laitettu paikat tosi kivast.” 

Oli ihanaa huomata, että ihmiset osaavat iloitakin tässä pahan olon täyttämässä maailmassa. Yritän pitää siitä lämpimästä tunteesta kaksin käsin kiinni. Niistä iloisista silmistä, nauruista, halauksista.

Välillä se vaan tuntuu niin pirun vaikealta!

Se kaikki väkivalta nujertaa ja pelottaa.

Ehkä olen jotenkin naiivi. En vaan voi ymmärtää, miten voi ihmiset olla toisiaan kohtaan niin äärettömän julmia! Tuotetaan käsittämätöntä tuskaa ympärille. Ihminen tuhoaa itse itsensä. 

Tiedän, että meitä ”rakkauden lapsia” on muitakin, mutta riittääkö se? Onko meissä tarpeeksi hyvää kumota se kaikki paha? 

https://www.youtube.com/watch?v=69yHFKKIQZw

Rakkaudella,

Merja

Suhteet Oma elämä Mieli Uutiset ja yhteiskunta