Kulkija
Mistä syystä tunnen aina olevani jotenkin eksyksissä? Monet kerrat olen, hieman kuin vitsinä, kertonut että olen syntynyt väärään aikaan ja paikkaan. Että oikeasti minun pitäisi elää jossain tasangolla heimoni kanssa. Luonnonkulkua seuraten. Äitimaasta eläen.
Tai esiintyä jossain teatteriseurueessa. Kulkien pitkin maailmaa, tutustuen eri kulttuureihin ja kaupunkeihin. Heilua vaikka Tokion sykkeessä, hengittää Skotlannin nummien kosteaa ilmaa ja upottaa varpaani Sardinian valkeaan hiekkaan.
Minulla on aina kaiho jonnekin. En osaa kasvattaa juuria oikein minnekään. Voisiko syynä olla se, että minut repäistiin irti paikasta missä sain elää elämäni onnellisimmat vuodet? Olisiko siitä voinut jäädä pelko? Tiedä sitten tuota. Tuli mieleen sanonta: toisen pään sisään ei voi mennä. Olen kyllä huomannut, että aina en ole selvillä omastakaan. Hahah.
Tunnen huonoa omatuntoa sen takia. Kaikkihan on kuitenkin hyvin. On rakastava perhe ja ystäväpiiri, välttävästi toimiva roppa ja katto pään päällä. Senhän pitäisi riittää! mistä ihmeestä näitä kummia juttuja peikon päähän putkahtelee.
Pohdiskellen,
Merja