Peikon päässä

Joku on joskus ihmetellyt mitä ihmettä päässäni pyörii?

Tässäpä muutaman minuutin pätkä aamulta, ajomatkalta kouluun:

Voi että, onpa mukavaa kun junnu jää noin mielellään hoitoon. Hetkinen. Tarkoittaako tämä että hoitotädit ja sedät on parempia kuin äiti?! Oho, varo mummoa. Olisko vähän kiva sellaiset hiukset, että toiselt puolelt, korvan yläpuolelle ajais ihan siiliks, ja sit… Maito taitaa olla vähis. Ai hitto, koululaisia, täytyyki vähä skarpata. Mitä ne täälä tähä aikaa yleensäkkää tekee, eihä kello oo ku vähä yli seittemän. Yhyyyy, oonko miä huono äiti?? Mitähän ruokaa sitä tänään keksis, lapset kyl syö tarhas ja koulus. Jos tekis vaa pannarii.. Nii joo, se tukka! Sit jättäis toiselt puolelt iha vaa pitkäks! Joo! Sen osais itekki leikata. Eikä, unohtu illal laittaa sormukset takas, outoo karistaa tupakkia ikkunast, kun ei kilkkaa ikkunan reunaa vasten. Hyi hitto mitkä nakkisormet! Toivottavast olis sama sakki koulul, ko viimeks. Oli ihan mukava meininki. Voi paska! Taas unohtu kaik kynät ja kaik. Onkohan meil hilloo? Ainii se naapurin emännän seinävalaisinki pitäs laittaa. ONKO TOI HIRVI? Huh, kivi. Muistaakha tyttö sammutella valot lähtiessää? Varo, kauhee lätäkkö! Kananmunatki vissii menny jo vanhaks…

Että tällaista tässä päässä yleensä. 🙂

Merja