Unohdettu
On jotenkin niin pirun yksinäistä. Aivan kuin meidät olisi unohdettu. Ollaan asuttu täällä maalla nyt reilu puolitoista vuotta, eikä ole pahemmin ystäviä näkynyt. Jopa oman perheen vierailut on yhden käden sormilla laskettavissa. Isääni lukuun ottamatta. Alussa soittelin kovasti kaikille, mutta jotenkin kyllästyin siihen. En tosin ole ikinä ollut mikään puhelimessa juoruaja. Poikkeuksena puhelut Rva B:n […]