Upein näkemäni hotelli

Isäntäperhe vei minut viime viikonloppuna aika hulppeaan kylpylään. En ole varma kuka maksoi, isäntäperhe vai heidän ystäväperheensä, jonka kanssa siellä olimme.
     Hypin hostsiskon kanssa kuumasta vedestä lumeen, ja kerroin hänelle suomalaisesta avanto- ja saunakulttuurista. Siellä oli saunakin, pääsin ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen saunomaan. Jätin saunan jälkeeni niin kuumaksi, etteivät kiinalaismiehet oikein tykänneet. Kiinalaisnaiset eivät tykkää saunoa.
     Ulkoaltailta olisin halunnut kuvia, en osaa kuvailla kuinka kaunista siellä oli yöllä. Kuuma vesi höyrysi pakkasessa ja alue oli valaistu ihanasti. Altaiden välillä oli oleilualueita, joilla on lämpöisemmillä säillä varmasti ihanaa istuskella. Kaikki oli rakennettu puusta.
     Toisin kuin Pekingiläisestä kylpylästä kuvitella voisi, se ei ollut tupaten täynnä ihmisiä, ennemminkin hieman tyhjä. Kiinaan syntyminen on harvemmille lottovoitto.
     Minulla ei ollut etukäteen mitään aavistusta millaiseen paikkaan olimme menossa. Menimme tuonne suoraan ratsastamasta, joten harhailin pukumiesten keskellä rikkinäisissä verkkareissa. Tunsin oloni oikein fiksuksi. Olin kuitenkin paikan ainoa länsimaalainen, joten olin prinsessa kaikeista huolimatta.