Hainan part 1

Hämmästyin kuinka paljon nautin lomasta Hainanin saarella. Olen enemmän kaupunkilomien ystävä, mutta pitäähän kaikkea ainakin kerran kokeilla. Tämä oli ensimmäinen kertani ”etelässä”, tosin monellekaan ei taida tuosta ilmauksesta tulla ensimmäisenä mieleen Etelä-Kiina.

Hainania ennen vietimme kolme päivää tien päällä ja neljä isäntäperheen kotikaupungissa. Haluan kuitenkin ensin kirjoittaa Hainanista, sillä se oli matkan iloisempi puolisko.

Maanantaina (11.2.) matkustimme junalla isäntäperheen kotikaupungista kuusi tuntia etelään siirtyen pakkasesta kahdenkymmenen asteen helteeseen. Seuraavana yönä lensimme Hainanin pääkaupunkiin Sanyaan, jossa vietimme seuraavat yhdeksän päivää.

Ennen tätä matkaa en poistunut kertaakaan Pekingistä yli puoleen vuoteen. Kuusi kuukautta yhdessä kaupungissa. Oli aikakin päästä viimein tuulettumaan.
 

Näin palmuja..
 

..ja join kookosmaitoa elämäni ensimmäisen kerran.
 

Paloin matkan aikana monta kertaa. Lopputuloksena sain kuitenkin ihan kivan rusketuksen.

Reissun ainoa virallinen auringonottoyritykseni oli kuin suoraan huonosta komediasta.
 

Sanyassa oli koko matkan ajan täydellinen sää. Lämmintä, muttei tukalan kuuma. Hainanin talvi on täydellinen, kesä hirvittävän kuuma.

Oli ihanaa nähdä aurinko ja sininen taivas. Ensimmäiset päivät odotin, koska taivas ja koko kaupunki muuttuisivat Pekingin tavoin harmaiksi. Sitä ilon määrää, kun niin ei käynytkään.

Hainan on valtavan suosittu pekingiläisten keskuudessa. Sanyassa kanssamme samaan aikaan oli ainakin kuusi hostsiskon luokkakaveria, hostvanhempien työntekijä ja useampia tuttavia.

Myös venäläiset pitävät Hainanista, saarella venäjäksi saa paremmin palvelua kuin englanniksi. Omasta venäjästäni ei ollut vielä paljon iloa, mutta oli tietysti hienompaa osata alueen alkuperäistä kieltä.
 

Sanyassa oli lähes mahdotonta saada oikeaa taksia, ja mopotaksit ym. härpäkkeet olivat niin hirvittävän kalliita, että käytin elämäni ensimmäisen kerran pimeää taksia. Mahdottoman kallista sekin oli Pekingin hintoihin verrattuna.

Tuota yhtä kertaa lukuunottamatta (silloin olin käytännössä kävelykyvytön) tykkäsin kävellä ympäri kaupunkia. Opin matkan aikana tuntemaan Sanyan paremmin kuin kaupungissa aiemminkin käynyt hostsiskoni. Milla puolestaan joutui opastamaan minua kaupungilla suunnistuksessa vain muutama tunti saapumisensa jälkeen, vaikka minä olin ollut paikan päällä jo päiviä. Toiset vaan osaa!
 

Sanyassa silmäni aukenivat viimein ihmisten epätasa-arvoisuudelle ympärilläni. Kiinassa varallisuus sanelee ihmisen arvon ja aseman todella tarkkaan.

Oli myös pelottavaa huomata itsestään, kuinka helposti ympäristön ajatusmallit hyväksyy ja jopa omaksuu, jos niihin ei kiinnitä huomiota.
 

Illalla musiikki jyskäsi vettä pitkin ja valot vilkkuivat lahden yli. Minun olisi kovasti tehnyt mieli käydä kurkkaamassa yöelämää, mutta isäntäperheen takia se ei onnistunut.
 

Tässä postauksessa oli kuvia vasta ensimmäiseltä päivältä, eli postauksia on tulossa vielä monta lisää.

Pidin Sanyasta todella paljon, mutta ikävä ei ole. Sanya on täydellinen, muttei erityinen. Samanlaisia kaupunkeja on maailmassa varmasti paljon.