Suomiruokaa kiinalaisille

Tein tänään ensimmäistä kertaa suomalaista ruokaa isäntäperheelle. Jos olette joskus laittaneet ensimmäistä kertaa ruokaa appivanhemmillenne (tai presidentille), osaatte mahdollisesti kuvitella kuinka hermostunut olin. 😉
 

Hostsiskoni Fracy auttoi minua ruuanlaitossa.

Salaatti oli helppo ja perunamuusikin yksinkertainen, mutta kokolihakastikkeen tein enemmän hyvällä tuurilla kuin taidolla. Olen nähnyt vanhempieni tekevän lihakastiketta kymmenet kerrat, mutta ominpäin en sitä ole koskaan väsännyt. Ensimmäinen yritys menikin pieleen, mutta toisella onnisti.
 

Kävin Fracyn kanssa ostamassa illallista varten perunoita, tomaatteja, kurkun ja jäävuorisalaatin. Possua isäntäperheellä oli pakkasessa.

Ruuanlaitto täällä ensimmäistä kertaa oli haastavaa. En olisi mitenkään selvinnyt ilman englantia puhuvan hostsiskoni apua. Siitä huolimatta, että sovelsin paljon, ruuan voi sanoa onnistuneen.
     Hostperheelläni ei ole uunia, kuten ei ole ollut aiemmillakaan hostperheillä. Hella on erilainen (kaasulla toimiva?) ja kattilat omituisia. Liha sulatettiin liottamalla kuumassa vedessä. Pyysin pippuria, sain jotakin valkoista omituisen hajuista jauhetta (valkopippuria?). Maito oli muovipussissa kuten aina. Voi oli härskiintynyt, käytin sitä silti.
     Minulla ei ollut mitään reseptejä eikä tarkkaa tietoa mitä minkäkin verran piti laittaa. Lähemmäs puoli vuotta sitten isäni kertasi minulle puhelimessa kuinka kastike tehdään, ja sen varassa mentiin. Heitin kastikkeeseen voita, vehnäjauhoja, vettä, suolaa, sitä omituista pippuria ja jonkinlaista tomaattikastiketta pikku tilkan. En tiedä, mitä osaa siasta se liha oli, josta kastikkeen tein, hyvä kokolihanpalanen joka tapauksessa. Leikkasin lihasta pois kunnon siivun rasvaa, ja käristin tietysti kunnolla rasvassa ennen kastikkeeseen heittoa.
 

Vastoin pelkojani hostäitini ja -siskoni tykkäsivät ruuasta. Ei se valtavia kehuja saanut, muttei se sellaisia ansainnutkaan, tuollainen puoliksi hatusta vedetty harjoitussörsseli. Suolaa olisi saanut olla enemmän, sitä mieltä oli hostäitikin. (Jos muuten olette kuvitelleet suomalaisen ruoan olevan rasvaisempaa kuin kiinalaisen, niin olette erehtyneet. Kiinalaiset annokset kiiltävät rasvasta lähes poikkeuksetta.)
     Jännitin etukäteen saisivatko hostäitini ja -siskoni edes yhtä lautasellista kurkustaan alas, mutta he hakivat toisetkin lautaselliset. Tunnen kiinalaisia ja isäntäperhettäni jo sen verran hyvin, että he ihan tosissaan pitivät ruokaa syömiskelpoisena.
     Suomalaisen suuhun ruoka oli tavanomaista. En ole pahemmin kaivannut suomalaista ruokaa, mutta olihan se mukava maistaa tuttuja makuja. Ennen kaikkea kokemuksessa hienoa oli huomata, että hei mähän osaan!

ps. Illallisen valmistukseen meni kolme euroa (+liha) ja puolitoista tuntia.