Kiinalaisessa maalaiskylässä

2. päivä (7.2.2013)

Lähdimme hotellilta aamulla seitsemän aikaan, ja ajoimme noin kuusi tuntia, kunnes olimme perillä hostvanhempien kotikaupungissa. En muista kaupungin nimeä, mutta väkiluku oli noin 10 miljoonaa.       
     Heitettyämme tavarat hotellille ajoimme läheiseen maalaiskylään hostisän vanhemmille. Hostäidin vanhemmat muuttivat viisi vuotta sitten tyttärensä luo Pekingiin. Hostisovanhempien talossa oli yhtä kylmä kuin ulkonakin, vietimme siis koko päivän pakkasessa. Olin niin jäässä, että kaduin lähteneeni koko matkalle.
     Lapset paiskoivat maahan pieniä juttuja, jotka maahan osuessaan paukahtivat. Mielestäni ne näyttivät vähän vaarallisilta. (Eiväthän ne vain olleet niitä kuuluisia pikkukiinalaisia?)
     Illalla palasimme hotellille. Hotellihuone oli likainen, mutta lämmin. Soitin Suomeen siskolle ja onnittelin synttäreiden johdosta. Yhdistimme kaksi yhdenhengen sänkyä ja nukuimme siinä kolmisin (minä, hostsisko ja sinä päivänä ensimmäistä kertaa tapaamani 19-vuotias hostserkku Lulu).
 

Hostvanhempien kotikylä oli järkyttävän köyhä. En kehdannut paljon kierrellä kaduilla kamerani kanssa, joten kylästä on harmillisen vähän kuvia.
     Hostisän perhe taisi olla kylän varakkain, ja heidänkin elinolosuhteensa järkyttivät minua. Olen lähes onnellinen, etten päässyt näkemään läheltä, kuinka keskivertokyläläiset elävät.
 

Polvenkorkuinen ruokapöytä ja miniminijakkarat. Syöminen oli.. haasteellista.
 

En koskaan jätä välistä mahdollisuutta tehdä dumblingeja. Olen aika ylpeä dumblingientekotaidoistani. ;)