I’m coming home

Mutten vielä tänään.

Tänään päättynyt neljän päivän loma meni koti-ikävää Vampyyripäiväkirjoihin ja Suomesta sopivasti saapuneeseen Fazerin siniseen hukuttaessa. Olen nukkunut viikkoja valot päällä edellä mainitun tv-sarjan takia. Viime vuorokausina valot eivät ole karkottaneet painajaisia – vampyyrejä painajaisissani ei kuitenkaan ole hyppinyt.
     Toissayönä Suomen koululaitos oli muuttunut yhtä paskaksi kuin Kiinan. Hirveä painajainen, uskokaa minua. Viimeyönä palasin Suomeen kesken vaihdon. Lentokentällä sain kuulla, että lähisukulaiseni oli kuollut samana aamuna. Unien loogiseen tapaan olin enemmän ahdistunut ennenaikaisesta paluustani Suomeen kuin rakkaan ihmisen kuolemasta.
     Herätessäni koti-ikäväisenä uni muistutti minulle koti-ikävän olevan vain tunne. Tunne, jota paljon pahempia joutuisin kohtaamaan, jos todella luovuttaisin ja jättäisin vaihdon kesken. Täytyy myöntää unen herättäneen pelkoakin, muutamat vaihtarit ovat menettäneet sukulaisiaan vaihdon aikana.
     Tänään viimepäivien koti-ikävä saavutti huippunsa. Haukuin Pekingin pystyyn jokaiselle, joka jaksoi kuunnella. Suomi puolestaan sai sellaisen kehutulvan, ettei mitään rajaa. Sentään myönsin, että Pekingin sää on tällä hetkellä aika jees (lukuun ottamatta jäätävää tuulta, jonka ansiosta mulla on vieläkin silmät täynnä roskaa).
     Päätin, etten Suomeen palattuani koskaan enää lähde ulkomaille. Muutan yksin mökkiin keskelle metsää ja puhun ainoastaan suomea. — Tämän jälkeen juttu meni niin överiksi, etten kirjoita sellaista nettiin läpälläkään.
     Kerron edeltävän suunnitelman itselleni (ja läsnä oleville ulkomaalaisille) aina, kun jokin täällä alkaa ottaa liikaa päähän. Suunnitelma saa minut aina hymyilemään – kiinnostukseni muita kulttuureja, kieliä ja kansoja kohtaan ei ole niin vain kadotettavissa.
     Iltapäivällä olo parani, vaikka huomasin, että minulta oli koulupäivän aikana varastettu rahaa. En antanut asian mustata juuri keventynyttä mieltäni.

// uudet farkut<3 (H&M)