Aamukävelyllä nähtyä

Kuukausi sitten huomasin, etten vielä kolmen kuukauden jälkeen ollut tutkinut naapurustoa kuin yhdeltä suunnalta. Muutamana aamunapäivänä nappasin kameran mukaan ja lähdin tallustelemaan pitkin katuja.
 

Ympäri Pekingiä aidoilla piilotetaan asiat, joita ei katukuvaan haluta. Rojukasat, rakennustyömaat ja järeämmillä kivimuureilla köyhien asuinalueet. Siis todella todella köyhien. Ne vilahdukset, joita olen metrosta ja korkeammalla kulkevilta teiltä nähnyt, ovat vastanneet lähinnä käsitystäni slummeista. Kiinan ongelmanratkaisua: poissa silmistä, poissa mielistä.
 

Kaduilla ja teiden vierillä myydään vähän kaikkea, myös hedelmiä. Tämän käytännössä autotiellä olevan myyntipöydän (vai pitäisikö sanoa myyntipeiton) nähdessäni mieleeni tulivat vanhempien ja isovanhempien opetukset lapsuudesta; älä syö mansikoita tien vierestä. Muistelin sitä hiljaista hiekkatietä ja sen ympärillä avautuvaa kaunista maalaismaisemaa, jossa minua näin ohjeistettiin. Nauratti ja puistatti.
 

Yksi Pekingin ainoista perinteisistä makeista herkuista. Sokeroituja marjoja tikussa, hyvää on.
 

Asuuko tuolla tosissaan joku?
 

Kiinassa ollaan juu, tuli selväksi.

Monenlaista löytyy muutaman kilometrin säteeltä. Myös tämän postauksen kuvat on otettu kotini läheltä.