Unikeko opiskeluhullu

Sataa neljättä päivää putkeen. Ainoakaan auringonsäde ei ole raivannut tietään harmaan pilvimassan läpi. Sininen taivas, mikä se on?

Pääsin vihdoin vauhtiin HSK-testiin opiskelussa. Eilisen ja tämän päivän aikana olen opiskellut lähes 300 kirjoitusmerkkiä. Tosin suurimman osan niistä olen opiskellut jo joskus aiemmin, mutta sittemmin unohtanut.
     Otin alunperin tavoitteeksi 70 merkkiä per päivä, mutta yllätyksekseni opiskelu oli niin helppoa, että päätin samoin tein tuplata. Merkit koostuvat samanlaisista osista, joten niiden muistaminen helpottuu sitä mukaa, mitä enemmän niitä tuntee.
     Kesälomaa on kulunut vasta viikko, ja pidän taas (kielen)opiskelua ihanana. Hikke mikä hikke. Itsenäisesti opiskelu on mahtavaa. Kunhan minulla on tarkka päämäärä tai deadline, niin hommat tulee tehtyä.
     Kotona en saa aloitettua opiskelua, joten menen Mäkkäriin. Vaikka mäkkiruoka ei maistukaan, niin suklaajäätelö menee aina. Raapustaessani kirjoitusmerkkejä minut valtaa yhteenkuuluvuudentunne viereisissä pöydissä opiskelevia kiinalaisnuoria kohtaan.
     Mäkkäri on saavuttanut tärkeän roolin kiinalaisnuorten elämässä. Bileöiden yöpymisen lisäksi monet yliopisto-opiskelijat käyttävät Määkäriä opiskelutilana varsinkin öisin. Yliopistojen asuntoloissa valot sammuvat ennen puolta yötä, vaikka opiskelijoista iso osa pänttää yötkin läpeensä.

Öistä ja yöpymisestä aasinsiltaa pitkin nukkumiseen. Tuskin olen nukkunut näin päljon sitten taaperoiän. Öisin 9-11 tuntia, lisäksi 1-3 tunnin päiväunia. Narkolepsia? Univelkaa? Stressin katoamisen myötä palanneet unenlahjani?

Ehkä minä toimin aurinkopaneeleilla.