Maalaiskylä päärynätarhan ja junaradan välissä

Kadut ovat suorat ja pelottavan hiljaiset.

Porteista aukeavat näkymät sisäpihoille, joilla kanat tepastelevat, pyykit kuivuvat ja lapset leikkivät. Kehtaan ottaa kuvia vain elottomammilta pihoilta.

Tällä kaduntapaisella herätän eloa. Muutama pää kurkkii sieltä täältä, ohittamillani pihoilla alkaa puheensorina.

Minusta on hauska seikkailla yksinäni pienissä maalaiskylissä.

Vapaana juoksevat koirat yhdistettynä koirapelkooni rajoittivat kulkuani sivukaduilla, keskemmällä kylää vallitsi rauha ja hiljaisuus. Käsitykseni ’hiljaisesta’ ja ’tyhjästä’ on tainnut muuttua jonkin verran. Ennen vaihtoa olisin kuvaillut kylää luultavasti sanalla ’eläväinen’.

// Kylä on Pekingissä, tosin muutaman tunnin ajomatkan päässä keskustasta.