Huono omatunto? Ei.

Kolmen tunnin yöunien jälkeen ei ole parhaassa mielentilassa opettelemaan perinneruokien tekoa. Alimmassa kuvassa epäonnistunut väkästykseni. Kukaan ei ole seppä syntyessään, mutta minä en jaksanut edes yrittää tosissani. Vilkaisin suurpiirteisesti mitä hostäiti ja -mummo tekivät, ja kyhäsin omani, jotta saisin sanoa tehneeni. Onneksi sain syödä perinneherkkuja (nam!), vaikka hostmummo joutuikin purkamaan ja tekemään oman kääröni uudelleen.

Muutenkin olen ollut huono vaihto-oppilas; kieltäydyin lähtemästä hostperheen ja heidän ystäväperheidensä kanssa paikkaan, josta en tiedä mitään. Syy ei ollut se, etten tiedä määränpäätä. Harvemmin tiedän, harvemmin kukaan tietää. Sekä ihastuttava että raivostuttava piirre kiinalaisten menemisissä. Syy kotiinjäämiselleni oli oma mielentilani, eikä matkaseurakaan pistänyt riemusta kiljumaan. Äkkiseltään mieleen ei tule kuin kolme kertaa vaihdon ajalta, kun olen jäänyt kotiin hostperheen tai toisen pyytäessä mukaansa johonkin.

Tulipahan uudelleenopiskeltua tämän päivän kirjoitusmerkkien lisäksi myös eilen opiskelemattajääneistä puolet. 200 merkkiä ja vain yksi suklaajäätelö, aika hyvin viime viikkoon verrattuna.

Päivällä näin pienen kaistaleen sinistä taivasta ensimmäistä kertaa sitten toissaviikon. Kirkas epämääräinen pallokin häilyi hetken taivaalla.