Näiden hostvanhempien kotikylästä kertovien matkapostausten tekemisessä on kestänyt vähän muunkin kuin saamattomuuden takia. Kylässä näkemäni köyhyys ahdisti minua niin paljon, että Hainanille päästyäni suljin tietoisesti koko aiemman matkan mielestäni. Pekingiin palattuanikaan en halunnut ajatella kaikkea näkemääni vielä moneen viikkoon. Olen lähes kahden kuukauden ja satojen kilometrien päässä näkemästäni, mutten haluaisi kohdata sitä vieläkään.      Hostisäni […]

2. päivä (7.2.2013) Lähdimme hotellilta aamulla seitsemän aikaan, ja ajoimme noin kuusi tuntia, kunnes olimme perillä hostvanhempien kotikaupungissa. En muista kaupungin nimeä, mutta väkiluku oli noin 10 miljoonaa.             Heitettyämme tavarat hotellille ajoimme läheiseen maalaiskylään hostisän vanhemmille. Hostäidin vanhemmat muuttivat viisi vuotta sitten tyttärensä luo Pekingiin. Hostisovanhempien talossa oli yhtä kylmä kuin ulkonakin, vietimme siis […]

1. päivä (6.2.2013) Lähdimme isäntäperheen kanssa seitsemän aikaan aamulla ajamaan kohti isäntäperheen kotikaupunkia. Ajoimme koko päivän, ja vaikka matkassa oli mukana sekä 4-vuotias hostveljeni että pieni koiranpentu, pysähdyimme vain muutaman kerran lyhyesti. Maisemia ei näkynyt sumun takia, joten nukuin yli puolet ajomatkasta.   Pysähtyessämme käymään vessassa, näin valtavimman vessajonon ikinä. Tai eipä sitä oikeastaan jonoksi […]

paita ja hame H&M, korut Diva Monet pekingiläiset pitävät kevättä kauneimpana ja parhaana vuodenaikana. Ilma on ollut ihan hyvä, lämpötila jees ja ensimmäiset kukat kauniita. Keväällä on hyvät mahdollisuudet omaksikin lempivuodenajakseni Pekingissä.  

Herätessäni aamulla Peking näytti tältä. Maisema oli niin tuttu ja kodikas, mutta samaan aikaan tuntui kuin olisin nähnyt lumen verhoamat puut ensimmäistä kertaa elämässäni. Olen aina rakastanut lunta ja ihaillut Suomen talvimaisemia, mutta tällä kertaa näky sai minut tuntemaan, kuin olisin joutunut satumaahan.      Mietin, miten en ole tajunnut lumen peittämien puiden henkeäsalpaavaa kauneutta Suomessa […]

Ensimmäiset enemmän tai vähemmän itsetekemäni kiinalaiset ruuat. Hostäiti opetti ja auttoi. Tulkkia ei tarvittu, vain yksi lause jäi ymmärtämättä.      Tuo riisihommeli ( 炒饭, chao fan, paistettu riisi) oli se, minkä alunperin halusin oppia tekemään. Se on yksi mun ja hostsiskon lemppariruoista.      Kirjoitin reseptit toki ylös, jotta voin fiilistellä Suomessa vaihtomuistoja kiinalaista kotiruokaa syöden. […]

Viime viikonlopun suunnitelmat peruuntuivat, kun flunssa veti petiin. Tiistaina menin kouluun, mutta niiskutan ja köhin vieläkin. Huoneeni menee öisin niin kylmäksi, etten pääse paranemaan. Ehkä on tullut myös hypittyä tuolla alkavassa keväässä liian vähissä vaatteissa.      Mulla on edelleen Suomesta tuotuja särkylääkkeistä jäljellä, mutta isäntäperhe osti mulle kiinalaisia lääkkeitä puoliväkisin. Sentään uskoivat, kun sanoin, ettei […]

Eilen illalla juhlittiin Suvin synttäreitä. Söimme vaihtariporukalla La Pizza -nimisessä ravintolassa ulkomaalaisia täynnä olevassa Sanlidunissa. Kuvat ovat matkan varrelta, perillä en tullut räpsineeksi.      Olin unohtanut, kuinka ällöttäviä länsimaalaiset osaavat olla. Ensimmäistä kertaa kuukausiin en olisi mielelläni kävellyt Pekingin öisillä kaduilla yksinäni. Onneksi ei tarvinnutkaan.      Miten mä ikinä sopeudun takaisin länteen?  

Bloggaaja katoaa viikoksi, ja ilmestyy sen jälkeen tällaisten postausten kanssa. Jes.      Mentiin tänään isäntäperheen kanssa puistoon. Muuten oli hauskaa, mutta puisto oli ruma kuin mikä. Okei nyt on vasta alkukevät, kesällä tuolla voi olla nätimpää. Nähtiin me sentään yksi kala (kuolleena kellumassa likaisessa joessa).   Siellä ne kiinalaiset vipelsivät ihan onnessaan. Oikein Pekingiä kauneimmillaan. […]

Mitä saadan, kun yhdistetään kahden hienon ihmisen huonot puolet? Minut.   Mitä on tehtävissä siinä vaiheessa, kun anteeksipyyntökin menee susille? (Tai tässä tapauksessa Allahille*) *Maher Zain – Forgive me