Bloggaaja on nyt vähän sekaisin

29.6. samalla kertaa sekä lähden kotoa että palaan kotiin. Reilun kymmenen kuukauden aikana olen sopeutunut ja kotiutunut Pekingiin. Olen rakentanut tänne elämän ja kodin.
     Vaihtovuoden alussa odotin paluuta kotiin. Nyt odotan paluuta Suomeen, Tampereelle ja maatilalle. En kotiin, koti on täällä.
Suomi, Tampere, maatila ja oma kämppä tulevat muuttumaan nopeasti takaisin ’kodiksi’, mutta siihen on vielä kuukausi(a). Sitä ennen edessä on monta itkua ja ahdistusta tämänhetkisen kodin ja elämän jättämisestä. Jonkin verran oloa helpottaa varmuus siitä, että minä palaan vielä. En tähän elämään, tähän kotiin tai edes välttämättä Pekingiin. Mutta Kiinaan minä tulen palaamaan.
    Viime vuoden heinäkuussa jätin kodin ja lähdin tuntemattomaan. Viimeiset viikot ennen lähtöä olivat sekavia. Stressasi. Ahdisti. Itketti. En meinannut saada mitään tehtyä.
     Nyt lähtöön on vielä lähes kuukausi, mutta olen jo jonkin aikaa aina silloin tällöin stressannut, ollut ahdistunut ja itkenyt. Muutama päivä sitten juttelin asiasta vaihtokavereiden kanssa. Heillä on ollut samansuuntaisia fiiliksiä. En osaa sanoa, alkaako tämä lähtöahdistus yleensäkin vaihtareilla näin aikaisin. Meidän porukastamme moni on jo lähtenyt kotiin ja eilen loppui koulukin, joten voi olla, että meille lähdön todellisuus alkaa valjeta tavallista aiemmin.

Se, mitä tapahtui Pekingissä, ei koskaan tapahtunut.
     Vaihtoporukkamme motto. Toiset vaihtarit yhdistävät lauseen salaisuuksien salassapitoon, itseäni lause ahdistaa. Pelkään, että palatessani Suomeen lauseesta tulee totta. Taakse jäänyt vaihto tuntuu epätodelliselta ja unohtuu. Elämä on, kuin vaihtoa ei olisi koskaan ollutkaan.
     Toivottavasti aivan niin ei tule tapahtumaan, minussa tapahtuneet muutokset ja kaikki oppimani ainakin seuraavat mukanani Suomeen. Toisaalta se on elämää; parhaistakin hetkistä tulee lopulta vain muistoja.

Fyysisten oireiden (esim. unettomuus) lisäksi lähtö-/paluustressi vaikuttaa psyykenikin. Tunteet menevät (tavallistakin hurjempaa) vuoristorataa ja pääkopassa pyörii mitä kummallisimpia ajatuksia.
     Jos blogi siis seuraavan kuukauden aikana hiljenee lyhyeksi tai pidemmäksi ajaksi, niin yritän vain säästää teitä turhalta angstilta ja avautumiselta. Jos taas yrityksestäni huolimatta tänne ilmestyy turhan negatiivista / omituista juttua aiheesta tai toisesta, niin älkää ottako vakavasti. Sitten otatte vakavasti, kun kerron olevani autiolla saarella Tyynellämerellä, niin vauhdikkaita ideoita mielessäni on tässä viime viikkoina pyörinyt.
     Voi tosin olla niinkin, että nämä lähtöä koskevat tunteet on nyt käsitelty ja tässä kuussa mieli rauhoittuu. Ken tietää.