Ensimmäinen matkapostaus – vihdoin

1. päivä (6.2.2013)

Lähdimme isäntäperheen kanssa seitsemän aikaan aamulla ajamaan kohti isäntäperheen kotikaupunkia. Ajoimme koko päivän, ja vaikka matkassa oli mukana sekä 4-vuotias hostveljeni että pieni koiranpentu, pysähdyimme vain muutaman kerran lyhyesti. Maisemia ei näkynyt sumun takia, joten nukuin yli puolet ajomatkasta.
 

Pysähtyessämme käymään vessassa, näin valtavimman vessajonon ikinä. Tai eipä sitä oikeastaan jonoksi voinut kutsua, kiinalaiset kun eivät osaa jonottaa. Ihmisiä tunki jo valmiiksi täynnä olevaan vessaan oven täydeltä, niin paljon kuin nyt suinkin vain mahtui. Massan mukana liikuin vaivalloisesti kohti vessakoppeja.
     Tungoksen olisin vielä kestänyt, mutta siinä kohtaa, kun muutamat alkoivat pissiä lavuaareihin, minä häippäsin. Jos tungoksessa eteenpäin pääseminen oli ollut hankalaa, niin voitte vain kuvitella kuinka työlästä oli mennä vastavirtaan. Hostsiskoni luovutti pian jälkeeni. Hostäiti ei ymmärtänyt, miksi olimme palanneet kesken ”jonottamisen”.
 

Iltapäivällä hostisä joutui yllättäen jarruttamaan nopeasti ja pysähtymään. Liikenne oli seisahtunut. Meille ei käynyt kuinkaan, mutta pian ympäriltämme alkoi kuulua ryske, kun autot paukkuivat toisiaan vasten. Pitkää ketjukolaria ei tullut, mutta monta peräänajoa ympärillämme tapahtui. Jatkaessamme matkaa näimme vähän väliä ihmisiä selvittelemässä peräänajoja. Yksi pahempikin kolari oli sattunut, toisen auton perä oli ihan rutussa. Matkustajat eivät näyttäneet loukkaantuneen kovin pahasti.
     Miten tähän kaikkeen reagoi hostisäni? Ensin hän soitti liikenteessä olevalle serkulleen varoittaakseen tätä, sitten hän pisti tupakaksi, jonka jälkeen hän aloitti taas uuden puhelun. Kaikki tämä ajon aikana. Minä olin takapenkkiläisistä ainoa, jolla oli turvavyö kiinni ennen TAI jälkeen rytinöiden. Myöhemmin hostisä jopa naureskeli sille, että pidin turvavyötä!
 

Ajomatkaan meni arvioitua kauemmin, ja jouduimme suunnitelmista poiketen jäämään yöksi hotelliin ennen matkan jatkamista. Hotellissa ei toiminut netti eivätkä patterit, ja hostsiskoni suositteli, etten käyttäisi hotellin pyyhkeitä tai shampoita. Hotellihuoneen ovi ei mennyt lukkoon, mutta sen sai sentään ketjulla kiinni.
     Illallisella kävimme ruuan puolesta surkeimmassa kiinalaisessa ravintolassa, jossa olen koskaan käynyt. En ollut nälkäinen, joten pidin paikasta kaikesta huolimatta. Ravintola oli kolkko, mutta siellä oli lämmintä ja kiinalainen tunnelma. Oli kiinalaisia pöytäseurueita syömässä ja keskellä huonetta outo hiilillä toimiva lämmityslaite. Kadulla oli loskaista, kylmää ja pimeää. Kiinalainen musiikki soi ja minä olin onnellinen.
 

Ennen nukkumaanmenoa hostsisko teki lomaksi saamiaan läksyjä. Minä soitin Suomeen mummulle ja onnittelin synttäreiden johdosta.