Home sweet home

Paluu harmaaseen ja kylmään Pekingiin ei ollut niin masentava kuin etukäteen pelkäsin.

Kävellessäni päivällä lähikauppaan silmäilin tuttuja katuja ja rakennuksia. Onnentunne läikähti sisälläni. Seitsemässä kuukaudessa rajaton ihastukseni tätä kaupunkia kohtaan on laimentunut. Peking on tuttu ja turvallinen. Se on koti.

Kotiinpaluu on iloinen, vaikkei siitä olisi haaveillut.

Kaksi viikkoa uusien kaupunkien, ihmisten ja kokemusten keskellä sai mielen vaeltamaan tavallista useammin Suomeen ja Suomessa hyöriviin rakkaisiin.

Hostsisko joutui kuuntelemaan enemmän lapsuusmuistoja kuin tiesin edes omistavani. Myös rakkaan kotimaan hyvät ja huonot puolet tuli ruodittua tarkkaan ainoalle englantia ymmärtävälle seuralaiselleni, hostsisko parka.
 

Lagattuani tänäaamuna aikani Gossip Girlin koukuttavassa maailmassa käynnistin päivän Taylor Swiftin I Knew You Were Troublen ja Red Bullin voimalla.

hostveli (4v.): Sä ostit Red Bullia. Se ei ole lapsille.
minä: Mä en ole lapsi.
*hetken hiljaisuus*
hostveli: Red Bull on niille, jotka osaa ajaa autoa. Osaatko sä?
minä: Osaan.
hostveli: Hyvä sitten.

Biisivalintaani pikkumiehellä ei ollut sanottavaa. (;

Suihkussa käytyäni vein hostveljen naapuriin leikkimään, purin matkalaukut ja järjestelin huoneeni asuttavaan kuntoon. Lähetin tusinan skypetreffipyyntöjä Suomeen ja aloin järjestellä tapaamisia täällä Pekingissä vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa. Vein roskat hostveljen opastuksella viimein oikeaan paikkaan, ostin toisen Red Bull -tölkin, katsoin vähän lisää GG:tä ja makustelin Suomesta saapunutta Fazerin sinistä.

Pesukone täyttyi tänään hostperheen vaatteista, joten huomista jäi odottamaan kunnon kasa pyykkiä. Vieläkin lattialla tanssiville pölypalleroille minulla ei ole selitystä, toivottavasti nekin katoavat huomenna pyykkikasan kanssa. Lounaalla on tarkoitus vaihtaa lomakuulumisia koulukavereiden kanssa (ja kysyä, tietääkö he, koska meillä alkaa koulu). Mutta vielä ennen vuorokauden vaihdetta minulla on edessä ensimmäisen lomapostauksen kirjoittaminen.
 

Todellisuudessa Pekingissä ei tänään nähty aurinkoa tai sinistä taivasti. Onneksi Etelä-Kiinan aurinko lämmittää vielä mieltäni. Pian se sädehtii teillekin tämän blogin kautta.