Kyllä kirkossa käynti aina bileet voittaa!

Jos perjantain ja lauantain välinen yö oli mahtava, niin vielä mahtavampi oli sunnuntaipäivä. Kävin uudessa kirkossa, ja ja ja.. Tekisi mieli sanoa niin paljon, mutta menee taas siihen aihepiiriin, josta minun ei täältä pitäisi kirjoitella (koska Kiina).
     Uuden kirkon minulle esitteli ystäväpariskunta, joka on ollut minulle hyvin tärkeä tämän vaihtovuoden ajan. Tapasimme sunnuntaina vasta neljättä tai viideettä kertaa, mutta tuntuu, kuin olisin tuntenut heidät aina. Samanhenkisten ihmisten välille syntyy yhteys salamannopeasti.
     Havahduin ikäeroomme vasta, kun he sanoivat, kuinka mielenkiintoista on jutella nuoremman kanssa. He ovat minua neljännesvuosisadan vanhempia, heidän lapsiinsa minulla taas ei ole ikäeroa kymmentäkään vuotta. Kuulostaa hurjalta. Ovat he minua paljon viisaampia, nähneet maailmaa ja elämää valtavasti enemmän.
     Kotiin palatessani olin täynnä energiaa. Askel oli kepeä, portaat taisin nousta muutama sentti maanpinnan yläpuolella. En edes muistanut, kuinka valtavat univelat minulla oli harteillani tai että lauantai oli kulunut krapulan kaltaisessa väsymyksestä johtuvassa tilassa (en saanut unta). ’Oloista’ joudun kärsimään minäkin, vaikken juokaan.
     Korkeimman läsnäolossa ’olot’ ovatkin ihan toiset.

Saisinko tähän yhden a-sanan? Sellaisen jossa on myös äm, ee ja än.