4. päivä (9.2.2013)

Olimme koko päivä hostisovanhemmilla. Sain vihdoin kasattua päälleni tarpeeksi vaatetta, joten pakkasessa istuskelu ei enää potuttanut. Aikuiset laittoivat ruokaa ja siivosivat, me lapset (isommat ja pienemmät) istuimme auringossa ja söimme hyviä kiinalaisia karkkeja.

Auringossa istuskelun ja karkkien napostelun lisäksi autoimme kiinnittämään onnentoivotuksia kolmen huushollin kymmeniin oviin. Hommassa oli mukana paljon väkeä ja hauskaa oli.

Tällaisia nauhoja räjäyteltiin viikkokausia ympäri Kiinaa. Korvia huumaava pauke.

Yhden kyläläisen maissikasa syttyi tuleen lapsen heittämästä ilotulitteesta. Puoli kylää kerääntyi paikalle. Yhtä hienoa kuin illemmalla näkemäni ilotulitukset, oli nähdä kylän yhteishenki.  Hostsisko ja -serkku eivät tienneet mitä tehdä, minä autoin sammutuksessa. Yhteinen kieli ole kaikki kaikessa, tärkeintä on hypätä tilanteisiin. Viedessäni ämpärillä vettä sammuttajille kylän vahva yhteishenki valtasi minutkin hetkeksi. Siinä me sammutimme jonkun maisseja rinta rinnan, minä ja kiinalaisen maalaiskylän asukkaat.
 

Tapasin 21-vuotiaan USA:ssa vaihdossa olleen hostperheen sukulaisjätkän. Ilmeisesti suututin jätkän isän hymyilemällä jätkälle liikaa, sillä myöhemmin tämä haukkui minua illallispöydässä (olin paikalla). Mies ei tajunnut minun ymmärtävän kiinaa. Jätkä häpesi silmät päästään ja yllätyksekseni jopa vähän puolusti minua. Sain koko pöytäseurueen sympatiat.
     Tapaus oli kaikin puolin omituinen. Mies osasi englantia, joten hän ymmärsi keskustelumme (iik, me puhuttiin opiskelusta!). Mies oli myös matkustellut ulkomailla, joten hänen olisi uskonut ymmärtävän kulttuurieroja (voi ei, katoinko liikaa silmiin?). Jos se tosissaan sai sätkyn meidän kymmenen minuutin keskustelusta, niin se saisi varmaan sydärin, jos tietäisi mitä kaikkea sen kultamussukka USA:ssa puuhasi (arvaus).
 

Kylän katuja.
 

Pääkatu. Kylän kadut olivat yöllä aavemaisia jopa paikallisten mielestä.

Hostveli ja -serkku heittelivät pieniä ilotulitteita runsaalla kädellä, kylän lapset keräsivät heidän jäljiltään vielä räjähtämättömät tulitteet. Samat lapset kurkkivat pihalta upeaa juhlaillallistamme (isäntäperheeni suku on kylän varakkain).

Minä karkasin hostsiskon ja -serkun kanssa illalliselta kesken (pahikset!). Hostmummo laittoi meille nuudeleita. Minullekin, estelyistä huolimatta. Katselimme raketteja, jotka olivat isoimpia ja hienoimpia koskaan näkemiäni. Raketit paukkuivat kylässä ja kylän ympäristössä 12 tuntia taukoamatta, muutaman vuorokauden harvakseltaan. Pekingissä meno oli kuulemma ollut hullua, raketteja oli räjäytelty kaduilla ja päin autoja jne. Palatessani Pekingiin Hainanilta ilotulitteita räjäyteltiin vieläkin.
 

Olihan meilläkin vähän näitä ilotulitteita..

3. päivä (8.2.2013)

Me tytöt jäimme hotellille päiväksi. Hostsisko ja -serkku tekivät läksyjä, minä kiertelin hotellissa ja kaupungilla kuvaamassa.  Pyysin myös henkilökuntaa auttamaan nettiyhteyden kanssa. Netti alkoi toimia silloin tällöin.

Lounastimme kaukaisempien sukulaisten kanssa. Mulla meni taas hermo niihin känniääliöihin. Aina sama juttu, kun syödään tuttavien tai kaukaisempien sukulaisten kanssa – kauheaa alkoholin kanssa läträämistä. En ole sellaiseen Suomessa tottunut, enkä ole itse koskaan juonut (vaikka voitte uskoa, että aiheesta on näillä lounailla ja päivällisillä vängätty).
     Suomalainen menee ulkomaille ja valittaa liiasta alkoholinkäytöstä, joskus näinkin päin. Olen ollut monille kiinalaisille ensimmäinen heidän tapaamansa ulkomaalainen, joka ei juo lainkaan.
 

Matkan aikana kävin joka päivä läpi valtavan skaalan erilaisia tunteita. Iso osa niistä oli negatiivisia, mutta positiiviset olivat niin voimakkaita, että näin jälkeenpäin muistelen matkaa lämmöllä. Opin ja näin valtavasti kaikkea uutta.
 

Tämän päivän paras hetki oli, kun kävelin yöllä hostisän kotikylän katuja. Se oli jotenkin ainutlaatuinen ja mieleenpainuva hetki. Oli kylmä ja pimeää, taivaalla tuikkivat tähdet. Minä kävelin pienen kiinalaisen kylän katuja minusta välittävän ja huolehtivan kiinalaisperheen kanssa, ei muita ulkomaalaisia mailla eikä halmeilla.
 

Shenqiun kaupungin väkiluvun kanssa tapahtui väärikäsitys, ja aiemmassa kirjoituksessa on virheellinen tieto. Hostisä sanoi ”noin puolet Suomen väkiluvusta”, minä ymmärsin ”noin puolet enemmän kuin Suomessa”. Eli kymmenen miljoonan sijaan kaupungissa on vaivaiset 2,3 miljoonaa asukasta. 😉