Odotitteko pitkää tekstiä? Sellaista ette tule saamaan, sillä Pekingin kaduilla vaeltavat vammautuneet ovat kaikki mitä aiheesta tiedän. Tämä ei ole pelkkää irvailua, sillä todellisuudessa täällä asiat toimivat niin. Ei kerjäläisiä katsota pahasti. Heidän ahdinkonsa ymmärretään ja heitä avustetaan. Ymmärretään on ehkä turhan vahva sana, ei kai kukaan sitä itse kokematon voi todella ymmärtää. Tarkoitan, että ihmiset tietävät, kuinka vähissä keinot voivat olla. Ei ideaalia, mutta ainakin kerjäläiset pysyvät hengissä.
Koska en katso kauhuelokuvia, Pekingin kerjäläiset ovat hirveintä mitä olen nähnyt. Miten ihmisen kasvot voivat näyttää sellaisilta? Syntyvätkö he sellaisina, ei kai mistään niin pahasta tapaturmasta voisi selvitä henkissä? Yhdellä miehellä ei ollut käytännössä kasvoja lainkaan. Nenän kohdalla kaksi aukkoa, tarkemmin en katsonut. Teki mieli juosta. Miksei Suomessa ole sen näköisiä ihmisiä, jos ihmisiä kerran syntyy sellaisina? Ilmeisesti Suomessa sellaiset korjataan leikkauksilla?
Tiedän ulkomaalaisen, joka kuljettaa aina mukanaan muovikassillista nuudeleita. Niitä hän sitten jakaa kerjäläisille. Itse en ole kunnostautunut tässä asiassa. Rahaa en uskalla antaa, sillä pelkään taustalla olevan järjestäytynyttä rikollisuutta. Vain kerran palasin antamaan eräälle kadulla vettä myymässä olleelle pikku pojalle rahaa. Korealainen ystäväni moitti minua jälkeenpäin. Toivon, ettei lahjoituksestani koitunut lapselle haittaa. Ainakaan lasta ei enää näkynyt työskentelemässä. Tämän pojan lisäksi olen nähnyt Pekingissä toisenkin lapsityöläisen. Noin kymmenen vanha nuhjuinen poika kantoi vanhemman miehen jäljessä valtavaa säkkiä. Kun jo Kiinan pääkaupungissa kohtaa tällä tavalla maailman nurjan puolen, mitä mahtaa muualta maasta löytyäkään.
Häpesin tätä kuvaa ottaessani niin paljon, että soisin teidän sitä katsoessanne ajattelevan hetken huonoimassa asemassa olevia ja pistävän elämänne vaikeudet ja murheet oikeaan kokoluokkaan.
