Mielessäni pyörii useita aiheita, joista haluaisin / voisin / pitäisi kirjoittaa. Koneelta löytyy kymmeniä lisää. Mitä teen asialle? Makaan sängyllä, tuijotan kattoa ja ajattelen.
     Hyppään ylös, etsin netistä inspiroivaa kirjoitusmusiikkia (yksi niistä asioista, joiden hienouden olen vaihdon aikana tajunnut) ja näpytän teille tämän täysin turhan kirjoitukset. Osun niin hyvälle musiikkiapajalle, että alkanut yö tulee mahdollisesti tuottamaan vielä useammankin blogikirjoituksen.
     Musiikki on liian hyvää ja vie mukanaan. Kirjoittamiseen tulee tauko. Biisi vaihtuu ja nauran soittolistani randomiutta. Kaikki paitsi Pekingin ooppera, siinä musiikkimakuni pähkinänkuoressa.
     Tähän kirjoitukseen ei sovi mikään syvällinen. Pyydän siis vain anteeksi viimeaikaista haahuiluani bloggaajana. Te subjektiivisen informaationi varassa olevat saattaisitte uskoa, jos sanoisin, että minulla on ollut niin kiire lähdön takia tai että olen niin sekaisin lähdön takia. Todellisuus on, että olen ollut niin laiska.
     Hrr, puistattava sana. Mielummin myöntäisin olevani vaikka sarjamurhaaja. Silloin olisin ainakin tehnyt jotain. Nyt pistän näppiksen sauhuamaan ihan mielelläni. One of these days te saatte vielä jotain mielenkiintoista luettavaa. Ja katseltavaa.