Vaihtovuoden taustalla
Lapsena luin Kiinassa eläneiden suomalaisten elämänkertoja. Kiinnostuin maasta ja pian olin jo korviani myöten rakastunut, vaikka tiesin vasta pienen siivun historiaa ja muutamia kulttuuriseikkoja.
Alakoulun viimeisillä luokilla mietin, kuinka hienoa olisi, jos uskaltaisi lähteä ulkomaille vaihtoon. Ajatus tuntui täysin mahdottomalta, ja unohdin sen pian.
Yhdeksännellä luokalla tätini Laura ehdotti, että lähtisin vaihtoon. Hän lupasi maksaa. Ajatus vaihtovuodesta tuntui jännittävältä mutta mahdolliselta.
Hämmästyin hieman vanhempieni sanoessa, että saisin lähteä vaihto-oppilaaksi, jos haluaisin. En ollut tullut ajatelleeksi, että heilläkin oli asiaan päätösvaltaa.
Kohdemaa oli selvillä siitä hetkestä lähtien, kun Laura vaihtovuotta ensimmäisen kerran ehdotti. Minä halusin Kiinaan. Jos en lopulta syystä tai toisesta olisi päässyt Kiinaan, kohdemaaksi olisi melko varmasti valikoitunut USA.
Laura linkkasi minulle muutamia järjestöjä, joista aikani puntaroituani valitsin STS:n. Päätös paljastui hyväksi, sillä STS:n kanssa kilpaillut EF ei lopulta kyennytkään lähettämään vaihto-oppilaitaan Kiinaan vuonna 2012.
Valitsin STS:n, koska halusin oppia mandariinikiinaa, ja toivoin kovasti päätyväni Pekingiin. Päätökseen vaikutti myös uutinen, jossa kerrottiin, että EF:llä on verrattain paljon oikeudenkäyntejä asiakkaidensa kanssa.
Keväällä 2011 lähetin hakemuksen STS:lle ja sain kutsun haastatteluun. Kuulin vasta haastatteluun saapuessani sen olevan pääosin englanniksi. Pelästyin kovasti, mutta haastattelu meni hyvin ja pääsin STS:n vaihto-oppilaaksi.
Papereiden täyttäminen alkoi. Se oli aikamoinen paperisota se. Täytettäviä papereita oli valtavat nivaskat. Piti käydä kouluterveydenhoitajalla, lääkärillä sekä entisen yläasteeni ja nykyisen lukioni rehtorien pakeilla. Ilmoitin KELA:lle vaihtovuodesta ja katkaisin opintotukeni.
Isoin urakka oli viisumin hankkiminen. Ravasin Tampereen ja Helsingin väliä virastosta virastoon. Selvisi, että STS oli unohtanut kertoa yhdestä paperista, ja hetken pelkäsimme, etten ehtisi saada viisumiani ajoissa. Sain viisumin, mutta en olisi ikinä selvinnyt siitä rumbasta ilman Lauran apua.
Onneksi aloitin vaihtovuoden valmistelun puolitoista vuotta ennen lähtöä. En osaa kuvitella mitä siitä olisi tullut, jos olisin joutunut tekemään kaiken puolessa vuodessa, kuten muutamat vaihto-oppilaskaverini.
Minulla oli myös runsaasti aikaa ajatella lähestyvää vuotta. Välillä hirvitti, mutta vaihdosta oli tullut niin väistämätön askel, etten enää osannut kuvitella elämääni ilman sitä. Lukion pitkittymistä mietin välillä, mutta se ei paljon vaakakupissa painanut lähestyvän vuoden rinnalla.
Minulle oli selvää, että halusin vaihtoon lukion ensimmäisen vuoden jälkeen. Vaihtoa aloin valmistella yhdeksännellä luokalla. Kaverini ja sukulaiseni toki ihmettelivät, mutteivät reagoineet kovin dramaattisesti uutiseen.
Peruskoulun jälkeen muutin Tampereelle ja aloitin opiskelun maailman parhaassa lukiossa (TYK, Tampereen yhteiskoulun lukio).
Ensimmäisen lukiovuoden jälkeen muutin kesäksi maalle isälleni. Luulin vaihtovuoden alkavan elokuussa, kunnes STS:ltä soitettiin minulle heinäkuun alussa. Olin lastenkesäleirillä isosena kuullessani, että lähtisinkin Kiinaan jo muutaman viikon kuluttua. Tässä vaiheessa viisumi oli vielä hankkimatta.
Vajaa viikko ennen lähtöä minua alkoi ahdistaa, enkä saanut oikein mitään aikaan. Näin sukulaisia ja kavereita viimeistä kertaa. Pakkaaminen jäi suuriltaosin viimeiseen iltaan.
Vaatteiden valitseminen oli vaikeaa, ja vaatevalintoja olenkin täällä ollessani hieman harmitellut. Hyvin olen kuitenkin pärjännyt, ja vaatteita lukuunottamatta mukaan tulivat juuri oikeat asiat.
Lähtiessäni osasin kaksi sanaa kiinaa, ja nekin äänsin täysin väärin. Tiesin oppivani kielen, enkä ymmärtänyt muiden huolta kielenoppimisen vaikeudesta. Olin todella epävarma englanninpuhuja, mutta se korjaantui muutamassa viikossa saavuttuani Kiinaan.
