Hei, sä oot eronnu ihan vääri

Eroja sattuu ja tapahtuu lähes koko ajan. Nytkin oman eron yhteydessä kuulin yhden ystävän tokaisevan, että lähes kaikki hänen lähipiirissään olevat parit ovat eronneet muutaman kuukauden sisään. Kuten kaikki tiedämme, ihmiset eroavat eri syistä. Kuitenkin oman eron kohdalla olemme M:n kanssa välillä tokaisseet ettemme vain tiedä miten tässä kuuluisi toimia. Pitäisikö lopettaa yhteydenotto kokonaan ja poistaa numero? Poistaa heti jokainen kuva ja muisto puhelimesta ja tietokoneelta? Poistaa toinen heti Facebookista, lakata seuraamasta Instagramissa ja Twitterissä?

Sitten törmäsin Facebookissa Stara-sivuston postaukseen siitä, kuinka parisuhde tulisi lopettaa eikä mennyt kauaa kun luin myös The Voicen kirjoittaman artikkelin aiheesta. Ja sitten kun oikein kiinnostuin aiheesta, löysin googlen kautta rakkkaudeksi.fi -sivuston listaamat 10 parasta erovinkkiä. Lähdinkin sitten pohtimaan omaa eroa näiden vinkkien pohjalta, erottiinko me oikein?

1  Oma itseluottamus kuntoon.

 Jotkut kokee eron jälkeen sellaisen hirveen itseluottamuksen rakentamishalun, sellasen ”Nyt mä näytän sille mitä se menetti!” boostin, joka saa ihmisen ramppaamaan salilla ja ostamaan terveysruokaa kaupasta. Mä vielä oottelen tota vaihetta, toivottavasti se sieltä tulee, sillä tämä ”Syön suruuni” -vaihe alkaa varmaa kohta näkymään vaa’alla.

2. Tunnista miehen tapa käsitellä tunteita.

Anna miehelle tilaa äläkä kysele? Been there, done that ja se on yksi meidän eroomme johtaneista asioista. Tai niin minä ainakin koen. En nyt tarkota et koko ajan pitäisi olla kyselemässä mieheltä ”Mitä aattelet nyt?” tai ”Mikä on vialla?” vaan M:n kanssa olimme kaikkein onnellisimpia silloin kun minä uskaltauduin kyselemään asiallisesti hänen tunteistaan ja ajatuksistaan samalla kertoen avoimesti omistani. Itse tunnistin hänen tavakseen käsitellä tunteita sulloa ne syvälle sisäänsä ja työntää niitä pois aina kuin vähänkin ahdisti. Muistan yhden keskustelun, jonka päätteeksi hän sanoi olevan hyvä, että jaksan välillä kaivella mitä hänen päässään liikkuu, sillä muuten hän ei saisi niitä ikinä ulos. Kukaan ihminen ei ole oikeasti supersankari, joka pystyy lukemaan toisten ajatuksia. Olen sitä mieltä, että jos jokin asia painaa mieltä, kysy. Niin parisuhteessa kuin myös eron jälkeenkin. Ensimmäisessä erossani en päässyt käsittelemään asioita kunnolla silloisen eksäni kanssa ja olin tulla hulluksi. Nyt on onneksi ollut aivan erilaista, tunteita on käsitelty avoimesti ja rehellisesti puolin ja toisin.

3. Oma menneisyys ja käyttäytyminen.

Eron jälkeen omaa menneisyyttä ja käyttäytymistä ei voi olla ajattelematta. Tai ainakin musta tuntuu siltä, koska justhan multa vietiin se tulevaisuus, jonka näin niin varmana edessä. Mitä mä tein väärin? Olisko pitänyt sanoo tai tehdä jotain eri tavalla? Miksi mä lähdin tähän suhteeseen mukaan? Miks mä suostuin toisen miehen ensimmäiseks vakavaks suhteeks vaiks vannoin ekan kerran jälkeen ettei enää ikinä? Mulla ainaki meinaa seota pää kaikkien näiden kysymysten kanssa, koska niihin ei löydy suoraa ja oikeeta vastausta. Sen mä tiedän, että olen aina kuitenkin tehnyt juuri niin kuin musta on tuntunut hyvältä ja tarpeelliselta enkä voi enää menneisyyttä muuttaa. Mutta voin kuitenkin oppia siitä.

4. Mutta myös kumppanin menneisyys.

M:n suhteellisen helppo, yhden lapsen itsenäinen elämä on varmaan suurin syy hänen sitoutumispelkoonsa. Se ajatus, että pitäisi huolehtia jostain toisesta tai että se tulisi sekoittamaan sitä omaa, turvallista kuplaa on hänelle kauhistuttava. Ja ymmärrän häntä oikeasti kyllä. Toivoin vain voivani olla se henkilö, joka olisi saanut hänet irroittamaan pelostaan ja antamaan meille reilun mahdollisuuden.

5. Eron aiheuttamien kipujen hyväksyminen.

Oi voi. Tää on oikeesti varmaan hankalinta. Mä en millään halua hyväksyä sitä kipua, en halua kokea sitä, haluan vain päästä siitä eroon heti kuin vain mahdollista. Mutta kas kummaa, ei se vaan niin mee. Mua inhottaa olla se rutiseva, valittava, herkkä, rikki oleva olento, joka ei meinaa selvitä yhdestä päivästä omillaan. Ajatus hiljaisesta viikonlopusta kotona kivut seurana ahdistaa aivan mielettömästi. Mutta ystävien kannustukset ja rohkaisut siitä, että minulla on tällä hetkellä lupa olla rikki ja avuton jotenkin auttaa. Tarvitsen luvan ulkopuolisilta, että voin antaa itselleni luvan surra.

6. Vanhasta suhteesta irti päästäminen vahvistaa.

Kirjoitinkin jo edellisen postaukseni irti päästämisen vaikeudesta. Vieläkin joka päivä tekisi mieli lähettää M:lle viestiä jostain asiasta, ihan mistä vain, että saisin lukea hänen viestejään. Irti päästäminen vahvisti ainakin edellisen kerran, ei voi vain kuin uskoa, että sitten kun olen valmis tällä kerralla, olen myös entistä vahvempi ihminen.

7. Voimmeko pysyä ystävinä?

Eron ensimmäisinä päivinä en mitään muuta halunnutkaan kuin pysyä ystävinä. Nyt kolme viikkoa myöhemmin huomaa ettei se tule olemaan mitenkään mahdollista, ainakaan niin kaun kuin molemmille ero tuntuu jollakin tavalla kivuliaalta. Itse edelleen haluaisin kovasti kyllä jutella ja olen yrittänytkin, muta vastapuoli on jo päässyt siihen vaiheeseen kun jutteleminen eksän kanssa ei vaan nappaa. En usko kuitenkaan, että täsaä käy samalla tavalla kun ensimmäisen poikaystäväni kanssa, jota en pysty edes katsomaan päin jos hän tulee kaupungilla vastaan. 

8. Mitä enemmän otat etäisyyttä eksään, sen paremmin toivut.

Kilometreissä etäisyys taitaa olla juurikin sopiva, ei mitään mahdollisuutta että törmäisimme vahingossa jossain ravintolassa tai baarissa. Henkinen etäisyys onki sit toinen juttu. Jokainen pienikin asia muistuttaa hänestä ja eristyisesti hyviä muistoja pulpahtaa esiin aivan pienimmistäkin asioista. Mulle sanottiin tässä vähän aikaa sitten, että pian huomaat yhtenä iltana olleesi ajattelematta M:ää koko päivän. Hmph. Sitä päivää odotellessa.

9. Siirtymäsuhde voi auttaa.

Viime eron kohdalla huomasin, että todellakin auttaa. Minusta oli yhtäkkiä kiinnostunut kaikin puolin sellainen mies, jota en ollut ikinä kuvitellut rinnalleni. J unohtui silloin hyvinkin nopeasti. Tällä hetkellä on tunne, että tarvitsisin sellainen taas. En halua ihastua tai rakastua, vaan pikemminkin ( hyvän ystäväni sanoja lainatakseni) sunnuntaipoikaystävän. Tiedättehän, sellaisen joka tulee, ottaa hetkeksi sohvalla kainaloon, antaa seksiä ja sitten lähtee. Ja tätä tapahtuisi aina silloi kuin jommalla kummalla olisi tarve. 

10. Mitä haluat uudelta kumppanilta.

Kun mietin mitä seuraavassa miehessä etsin, pohdin myös sitä kuinka ronkeliksi tässä oikein ehtii tulemaan ennen kuin löytää sen uuden rakkauden. Edellisistä parisuhteista viisastuuneena tiedän taas paremmin mitä etsin ja mitä haluan. Voi olla, että ”vaatimukseni” ovat liian tiukat, mutta uskon niiden muuttuvan sen mukaan mitä enemmän tapaan ihmisiä ja miehiä. Uskon myös, että minä olen täysin sen täydellisen mieheni arvoinen. Ensimmäistä kertaa elämässäni aion olla itsekäs, jos vaikka se estäisi sydämmen murtumisen tulevaisuudessa.

 

Yhteenveto: Taisimme me oikein erota, jos niin voi todella sanoa. En tosin usko, että eroihin todella on olemassa kaikille sopivaa ohjekirjaa, vaan enemmänkin niin, ettö jokainen tekee erosta oman näköisensä, aivan kuten suhteestaankin. Erosi sitä oikein tai väärin, ei se poista sitä kipua joka erosta syntyy.