Oon tappanu tunteeni sua kohtaan

Tämän sain kuulla tänään. Hetki sitten mulla oli toisessa päässä mies, joka poru kurkussa kerto kuinka tää on ihan hirveen vaikeeta ja kuinka edellee tuntee mua kohtaa ja vihaa itseään et on niin sekasin. Hetki sitten tää mies kerto mulle ettei ymmärrä mikä häntä vaivaa eikä tässä ole ollenkaan kyse siitä, että hän löytäisi jotain parempaa vaan siitä, että hän ei kykene antamaan mulle sitä mitä mä ansaitsen vaikka kuinka haluis.

Teki niin mieli sanoa sille et haista paska vaikka tiedän et jatkamalla tätä viestittelyä puolin ja toisin kaipasin oikee verta nenästäni. Propsit siitä et on ainaki rehellinen. Mut mites tää tunteiden tappaminen oikee onnistuu?? Ja mun mielestä aika lyhyessä ajassa vielä? Tarkottaako tää, että meiän rakkaus ei ollukkaa aitoa ja niin erityistä ku mitä mulle uskoteltii?

Nyt tuntuu ainaki siltä, et näiden kommenttien takia vois eteenpäin meno hieman helppottua, vaikka yksinäisyyttä se ei pois vie. Ja mun unelmat ja haaveet omasta prinsessatarinasta alkaa hautautua kylmän sarkasmin ja kyynisyyden alle. Matka kohti kovan ulkokuoren kasvattamista on hyvällä mallillaan ja jatkuu.

Pohjalta ponnistetaan taas. Alkaa hieman vaa ottaa päähän omat typerät valinnat ja niiden jälkiseuraamuksista selviytyminen. Mikä ihme meidät oikeesti saa aina tarttumaa siihe puhelimee ja naputtelee sitä viestii vaiks tietää et ei h******i kannata?? Mä alan palkkaamaan jonku mun vieree vetämään paistinpannulla päähän joka kerta ku meinaan tehä jotai typerää, mahtaiskoha se opettaa olemaan?