Päivän suurin uutinen

Minusta se oli ihan vasta, kun Palle oppi viikkoja kestäneen epätoivoisen tuhnauksen jälkeen kääntymään mahalleen. Ja heti perään heiveröisesti kannattelemaan aivan liian painavaa päätään, joka väsymyksen hetkinä lässähti ikävästi koirankarvojen peittämään puklulätäkköön. 

Mahallaan naama kiinni lattiassa leikkiminen oli ymmärrettävistä syistä niin inhottavaa, että Pallen kärsivällisyys kesti häviävän lyhyen hetken, jonka jälkeen pitikin jo päästä syliin. Mietin siinä miljoonatta kertaa Pallea puklulätäköstä pelastaessani, että jossain kaukana tulevaisuudessa on sekin päivä kun se istuu ihan itse lattialla ja leikkii. Kurottaa itse kohti pudonneita leluja ja osaa ottaa ne käteen. Osaa laskea kyllästyessään lelun lattialle ja alkaa tutkimaan jotain toista. Hah, se tuntui niin mestarilliselta taidolta että osasin odottaa sitä tapahtuvaksi suunnilleen yhtä pian kuin rippijuhlia. 

Ja siinä se vaan eilen touhusi lattialla kännykkänsä kanssa. Istua pönötti selkä suorana ihan itse. 

Siinä se oli, meidän päivän suurin tapahtuma. Ei meillä muuta uutta auringon alla tällä kertaa.