Älä tule paha päivä, tule hyvä päivä

Taas näitä juttuja, mitä katselin silmät pyöreinä ennen omaa lasta. Mitä ihmettä ne kaikki äiti ja isät stressaa jostain pöpöistä ja taudeista? Tirskahtelin hihaani, kun joku ylihysteerinen äiti taas jätti tulematta tai lähtemättä johonkin, kun kuuli reissulla olevan mahdollisuuksia saada joku perus kuume, mahatauti tai nuha. Hah, ihme vouhottamista. 

Juu. Palle on nyt ollut kaksi kertaa kolme viikkoa nuhassa. Siis nuhassa, ei missään oksennus-influenssa-tulirokko -taudissa, vaan ihan perus räkiksessä. Ja voi morjes, miten hanurista tällainen on. Ei maistu ruoka, ei uni, ei syli, ei lempilaulut, ei niin mikään. Ihan jees on sellaisessa seurassa pyöriä neljän seinän sisällä aamusta iltaan ja yöstä aamuun. Yöllä noustaan laittamaan tuttia, peittoa, vettä, nenäliinaa ja milloin mitäkin tunnin välein ja päivät itketään. Minä ja vauva. Vauva kurjaa oloansa, minä olemattomiin kutistuvaa elämänpiiriäni. Ja vielä enemmän sitä, että valitan. Kun eihän sitä nyt sovi valittaa. Toisilla on allergiaa, avioeroa ja koliikkia – meillä nuha. Ja toki siitä poikinut korvatulehdus, yskä ja kuume. Ja puoli vuotta tuloaan tehneet hampaat. 

Sitä siis vaan, että kyllä minä nyt ymmärrän. Kauniisti sanotaan, että nukkuva lapsi täyttää koko huoneen. Sen sanon myös, että flunssainen lapsi täyttää ihan koko elämän.Yksi pieni räkäinen nenä tai särkevä korva kietovat ympärilleen kaikki vuorokauden tunnit ja heittävät kyselemättä ikkunasta suunnitelmat kevätreissuista tai kukkien istuttamisista. 

Vietän tällä hetkellä viime ja tämän vuoden kesälomia. Silläkin uhalla, että menetän kaikki tulevienkin äitienpäivien lahjani, sanon vaan ihan näin lyhyesti, että nämä ei ihan olleet ne lomasuunnitelmat mitä joskus kalenteriini kirjoittelin. Mutta sellaista elämä on. It is what it is, tuppaan heikkoina hetkinä itselleni hokemaan. 

(edit: Breaking news! Löysin ehkä Pallen suusta äsken pienen hampaan. Toivon pilkahdus tässä mustassa itkuräkälammikossa. Ehkä se olikin vaan pikku pikku hammas mikä niin harmitti. Eihän niitä kai enää montaa tule..?)