Palle 12 kk

Huh, mikä päivä. Kello tikittää kahta vaille yhdeksän ja olen erittäin tietoinen siitä, että nyt olisi fiksua pistää silmät kiinni ja haalia pää täyteen unta. Mutta näinhän nämä illat nykyään tuntuvat menevän, tietokoneen valoa tuijotellen. Koitin äitiyslomalla saada jo vähän liian kauan junnanneita kouluhommiani eteenpäin ja nyt töiden alettua Pallen nukkumaanmenon jälkeiset tunnit ovat oikeastaan ainoa aika koittaa saada sanoja paperille. Mutta mikäs siinä, kivoja juttuja. 

Tällä päivämäärällä vuosi sitten oli Pallen laskettu aika. Ei tullut täsmällistä tyttöä hänestä, vaikka ihan kohta vietetäänkin jo ekoja synttärijuhlia.

Viime kesänä varsinaisena syntymäpäivänä juotiin lämmintä omppumehua skumppalaseista ja TYKSin lupaamat Marie-keksitkin jäivät saamatta. Koitetaan korjata vääryys nyt yksivuotispäivänä. 

Mitä tekee melkein 1-vuotias Palle? 

Viimeaikaisen noroilu-korvatulehdus-kuume-hammas -fiilistelyn perusteella sanoisin, että kitisee, mutta ei nyt sentään. Normaalioloissa vauvasta on kasvanut varsin veikeä pikkuinen tuittupää. Hän oppi 11 kuukauden paikallaanolon jälkeen konttaamaan, mutta viihtyy edelleenkin paremmin ihmisiä tarkkaillen ja paikallaolijoiden jutuille nauraen. Paremman puutteessa uutistenlukijakin kelpaa virnuilukaveriksi. 

Pallen lempiruokaa ovat makaroni ja avokadoöljy. Myös mustikat, rusinat ja kaikki muukin pieni on mieluisaa. Parasta on kuitenkin syöttää omaa ruokaa haarukalla äitille ja isälle, vähän myös syöttötuolin läheisyyteen salaa parkkeeraavalle Eliakselle. 

Yksivuotiaana Palle koittaa jutella kaikille vastaantuleville kovasti. Harvat vielä ymmärtävät hänen juttujaan, mutta jos hiekkalaatikolle sattuu joku samaa kieltä puhuva, käy tyttö yleensä kiljumaan riemuissaan. Vihdoinkin joku ymmärtää. Rakkaimmat sanat ovat äi-thii ja Eliash-liliash, joista molempia on kiva huudella leikkien lomassa. Toinen yleensä vastaa kutsuihin, toinen ei milloinkaan.

Eliash-liliash on löytänyt turvasatamansa saunan lauteiden alta innokkaasti lähestyvän rähmäkäpälän leikit välttääkseen. Kaiken kaikkiaan nämä kaksi tohottojaa ovat pärjänneet yllättävän hyvin. Silmä kovana niitä tosin saa vahtia, ettei turhia törmäyksiä pääse syntymään.

Ykköslempparijuttu on kuitenkin musiikki. Varsinkin kaikki ihmeelliset EM-kisa -renkutukset ja Spotify-mainokset. Kaikki muut lastenlaulut paitsi Metrolla mummolaan on ihan tyhmiä ja railakkaimmat taputukset saa yleensä Yle Suomen sunnuntaiaamujen ikivihreät haitaritulkinnat. Musiikkimaku taitaa siis vielä vähän hakea muotoaan, mutta hyvä kun kelpaa!

Yöt pikku-Pallen kanssa menevät jo melko kivasti. Silloin tällöin saattaa mennä kokonainen yö ilman yhtään älämölöintiä, useimpina öinä pitää kuitenkin huikata isä tai äiti kaveriksi nukkumaan aamuyön tunteina. Päiväunia tyyppi nukkuu nykyään ihan miten sattuu, tänään koko päivänä puoli tuntia, eilen neljä ja puoli tuntia. 

Sellainen se on, valloittava pikku hurmuri, jolta ei sylejä tai naurukavereita puutu.