Seikkailua vauva-arkeen: osa 1 – Yöjuna

Joulukuu oli ja meni. Aika yhtä sumussa kun nämä muutkin pimeät kuukaudet, joten sanottakoon että onneksi tammikuun jälkeen tulee jo helmikuu. Eli melkein kevät. 

Vuodenvaihde meni aika hoocee-meiningeissä sairastellessa, kun oltiin koko sakki vuoron perään enemmän tai vähemmän kipeinä. Jos on yöimetykset nykyään ihan sieltä itsestään ihan terveenäkin, on ne jotain aivan järkyttävän kamalaa 39 asteen kuumeessa. Mutta ei siitä sen enempää. Nyt olen täyttänyt kaapit Gefiluksella, sinkillä ja appelsiineilla ja toivon ettei kukaan meistä sairastu enää ikinä. 

Kivan pikku lisämausteen räkäliinojen ja buranan kyllästämiin välipäiviin toi pikku operaatio siirtää koko perhe Rovaniemelle. Muuten varmaan oltaisi peruttu koko reissu, mutta kun oli suht sikahintainen paluumatka jo ostettu, olisi harmittanut aika vietävästi jättää se käyttämättä. Enkä vaan mitenkään olisi voinut soittaa isollesiskolle aka kummitädille ja kertoa, ettei tullakaan. 

Niinpä siis vaan sullouduttiin kaksi aikuista, yksi vauva ja yksi koira yöjunaan ja lähes teleporttauduimme Rovaniemelle yhdessä yössä. Jos 50 prosenttia perheestä ei olisi ollut kipeänä, olisin antanut siirtymälle viisi tähteä kaikessa kätevyydessään, nyt elämystä vähän ikävästi rokottivat erinäiset lisähaasteet. Kuten nyt vaikka se, että vauvan peppuun on yllättävän vaikea saada kuumelääkettä pimeässä ja kaikkiin ilmansuuntiin heiluvassa junassa. Tai se, että meidän kaupunkikoiran tassuille junan lattia oli ilmeisesti aivan liian huonosti lämmitetty, joten hänen korkeutensa oli saatava nukkua minun kainalossa koko yö. Ja niin oli tietysti kuumeisen Pallenkin, joten hieman oli ahdasta. 

gopr0317_1452193675652_low_0.jpg

Tällä kokemuksella siis seuraavat vinkkivitoset muille yöjunaseikkailijoille:

Ota mukaan eväät. Toki siksi, että ravintolavaunussa on kallista, mutta myös siksi että sinne on pirun pitkä matka. Meidän vaunusta sai ainakin aamureippailla noin kymmenen vaunun verran kahvin hakuun. Pallen mielestä retki junan käytävillä oli toki enemmänkin jännä seikkailu, joten varsinkin jos mukana on jokin lapsenkantoväline, pitkiä käytäviä pitkin on ihan hauskakin käppäillä. Itsellemme pakattiin illaksi sipsejä ja aamuksi leivät, Pallelle aamu- ja iltapuurot pussissa. Pussin voi tarvittaessa lämmittää kätevästi vessasta löytyvällä pullonlämmityssysteemillä. 

Koiralle oma peti. Koirahyteissä on koirille oma pikku syvennys, jossa olisi varmaan pikkuisen lämpimämmillä keleillä mukava matkustaa. -20 pakkaslukemilla junan lattia oli kuitenkin niin kylmä, etten tohtinut kovin montaa kertaa potkia Eliasta sängystä lattialle nukkumaan. Myös vesikippo ja -pullo kannattaa toki muistaa. Turusta pohjoiseen mentäessä Oulussa on aamulla hyvän mittainen koiranpissatuspysähdys, samoin paluumatkalla illalla. 

Oma tyyny ja korvatulpat. Yöjunissa on lakanat ja pyyhkeet tarjottu valtion rautateiden puolesta, mutta huonon nukkujan kannattaa varustautua reissuun ottamalla oma tyyny ja ehkä ekstravilttikin mukaan. Vaikka reissattiin niillä uudemmilla yöjunavaunuilla, meteli oli varsinkin paluumatkan pakkaskelissä aika järjetön. Ja jos vielä sattuu osumaan lämpimikseen huutavan vauvaperheen seinänaapuriksi (kröhöm…), voi korvatulpat todellakin olla aika kätevät. 

gopr0340_1452193675652_low_2.jpg
Älä valita. Vaikka yöjunalippujen hinnoilla voisi ostaa parikin keskivertohotelliyötä, ei näiltä reissulta välttämättä kannata odottaa keskeytymättömiä yöunia ja suloisesti vaihtuvia maisemia. Varsinkin jos mukana on milloin mitenkin nukkuvat vauva ja koira, voi määränpää todellakin osoittautua matkaa mieluisammaksi. Kun Palle heräsi menomatkalla melko tarkkaan puolen tunnin välein ja Elias ei paniikiltaan suostunut liikahtamaan senttiäkään pois jalkojeni päältä, oli kieltämättä aamuyöstä itku aika lähellä. Erityisesti siinä yläpedistä kuuluvaa tasaista kuorsausta kuunnellessa. Mutta eihän siinäkään auttanut kuin laskea lampaita ja miettiä, että oli miten oli, niin aamulla oltaisiin jo perillä. 

Sitten se tärkein: älä pakkaa junaan mukaan mitään ylimääräistä. Sinne ei nimittäin yksinkertaisesti mahdu. Ilman lasta ja koiraa olisin ottanut hyttiin mukaan yökkärit, hammasharjan ja eväät. Me olimme reissussa autojunakombolipuilla, mikä tarkoitti sitä että suuren osan reissutarpeista voi jättää mukana kulkevaan autoon säilöön yöksi. Ilman autoa olisi koko perheen viikon reissutarpeiden sullominen hyttiin ollut melko varmasti mahdotonta. 

Kun nykyään pääsee parissa tunnissa lentämällä melkein mihin vaan, on tällaisessa hitaassa ja jalat maassa tapahtuvassa matkustamisessa jotain varsin mukavaa. Varsinkin kun perillä odotti huipputyypit, hirven käristys ja leveä sänky. 

gopr0312_1452193675652_low-2.jpg

suhteet oma-elama lapset
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *