Talvihäät vuoden takaa

Vuosi siihen meni, että aika olisi jokseenkin kypsä kirjaamaan ylös hääfiiliksiä.

En tiedä miksi se tuntuu vieläkin vähän hankalalta. Ehkä siksi, että yllättäen nopeutuneesta aikataulusta huolimatta (lue: vauva), näiden juhlien eteen ehdittiin nähdä ihan tajuton määrä vaivaa, aikaa, rahaa ja työtunteja. Niin meidän, meidän vanhempien kuin kavereiden ja perheenkin osalta. Siksi heti häiden jälkeen oli sellainen olo, etten halua kirjoittaa juhlista vain omalla suullani, koska loppujen lopuksi niistä tuli, ei pelkästään meille, vaan monelle muullekin tärkeä ja iso juttu. 

2015-02-07_reetta-jani-0131.jpg

Tiedän myös, että jos en nyt kirjoita näitä muistoja ja asioita ylös, ne jäävät ikuisiksi ajoiksi kirjaamatta, joten nyt olisi hääkamaa. Kokonaisen kolmen jutun verran. Vaikka näin meidän ihan ensimmäisen hääpäivän lähestymisen kunniaksi. 

Hommahan meni siis niin, että häitä piti alunperin juhlia syyskuussa 2015. Paikkakin oli jo katsottu, ja jollain käsittämättömällä onnen kantamoisella se oli juuri sellainen paikka missä olin aina halunnut häitäni viettää. Tunnelmallinen pieni maatila kellareineen ja navetanvintteineen. Vuosi etukäteen minulla oli jo Pinterest pullollaan kaiken maailman latohää-ideoita kottikärryasetelmista ulkotuliin. Sitten tuli lokakuu, positiivinen raskaustesti ja puf vaan, heivasin Pinterest kansiot ja haaveet latohäistä roskiin. 

Täytyy myöntää, että nyt yhdet häät tuntuvat koko elämän mittakaavassa varsin pieneltä asialta. Mutta kun Palle ilmoitti tulostaan, oli peruuntuvat hääsuunnitelmat varmaan ensimmäinen (monista) asioista, jota aloin vollottamaan.

Alkuperäinen ajatus syyshäistä osoittautui mahdottomaksi monestakin syystä. Tiesin, etten haluaisi tai pystyisi järjestämään häitä kuukauden ikäisen vauvan kanssa varsinkin kun väliin mahtuisi vielä muutto Turkuun. Suhteellisen pienituloisena perheenä myös laskeskelimme, ettei meillä vauvamenojen jälkeen varmaankaan olisi montaa roposta säästötilillä enää seuraavan vuoden kesällä tai syksyllä. Kun yhteen piti vielä laskea raskauden asettamat aikarajat ja lähimpien sukulaisten matkat ja muut juhlat, jäi häille mahdolliseksi ajankohdaksi ennen vauvan syntymää vain kaksi viikonloppua. Olin aina ajatellut, etten ikinä halua ainakaan talvihäitä, mutta niin vaan ajankohdaksi valikoitui 7.2.2016. 

2015-02-07_reetta-jani-0062.jpg

Kun olin parin viikon puhaltelun jälkeen suostunut luopumaan kaikista alkuperäisistä haaveistani, aloin ihan hiukan lämmetä ajatukselle talvisista häistä. Voisihan ne olla kai ihan kivatkin. Eikä olisi varmaan mitään hääruuhkaakaan. 

Eikä ollutkaan. Jo varattu valokuvaaja saatiin helposti siirrettyä helmikuulle ja J:n pappina toimiva lapsuudenkaveri pääsisi vihkimään meidät. Toivomastamme kirkostakin taidettiin saada aika lähelle toivomamme aika. Uuden hääpaikan löytäminen olikin vähän isomman työn takana. Koska melkein koko J:n (aika iso) lähisuku asuu Kotkassa, tuntui aika loogiselta vaihtoehdolta pitää häät juuri siellä. Silloinen asuinpaikka Helsinki tippui listalta budjettisyistä ja Turku olisi ollut vähän liian kaukana melkein kaikille. 

No niin, häät Kotkassa siis. Kerrottakoon, että kun listalta poistetaan ravintolat, kovin syrjäiset ja liian pienet juhlapaikat, jää Kotkan juhlapaikkatarjontaan noin kolme vaihtoehtoa. Ja kuten ah niin monet muukin, mekin päädyimme näistä kolmesta seurantalo Saaripirttiin. Ei mikään minun lempparipaikka, mutta sillä mentäisiin mitä oli tarjolla. 

Taidettiin maksaa Saaripirtin varausmaksu joskus ennen joulua ja sen jälkeen järjestelyitä oli jo paljon helpompi tehdä. Ja niitä järjestelyitähän oli. 

Oli vieraslista, kutsut, koristelut, ruuat, juomat, mekko, Eliaksen hoitopaikka, kirkko, musiikit, mahdolliset ohjelmat, bändi, häävalssi, hääyön viettopaikka, vapaapäivät töistä ja koulusta, häämatka… ja niin, jonkun se kaikki pitäisi maksaakin.

Huh, vieläkin vähän pulssi kiihtyy kun katson tuota listaa. Seuraakin ensimmäinen ja tärkein vinkkini muille morsioille: jos lompakon pohjalta löytyy ylimääräistä, palkkaa hääsuunnittelija. 

Hah, ei kai meillä kellään oikeasti ole ikinä kauheasti ylimääräistä, joten seuraa toinen vinkki: säästä hermojasi äläkä tee mitään, mitä et ihan välttämättä tarvitse. Sitä ohjenuoraa koitettiin hääjärkkäilyissä noudattaa, seuraavissa jutuissa selvinnee miten hyvin siinä onnistuttiin…

p870849058-5.jpg

(Kaikki kuvat Johanna Hietanen Photography)

suhteet oma-elama rakkaus
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *