”Ei tää bisnes sillä pyöri, että sä et osta mitään muuta…”

Kuluttajan vastuu on asia, jonka voi liittää moneenkin eri asiayhteyteen, mutta aivan uudenlaisen näkökulman sain asiaan käydessäni kioskilla lataamassa HSL:n matkalippuun arvoa. Tapahtumaan liittyvä dialogi eteni jotakuinkin näin:

– Haluaisin ladata matkalippuuni arvoa 30 eurolla, kiitos!

– Ok, saisiko olla jotain muuta?

– Ei kiitos, en tarvitse nyt mitään muuta.

– Meillä on tässä suklaata tarjouksessa.

– Kiitos vaan, mutta en nyt tarvitse suklaata. Parempi yrittää olla ilman, heh…

(Vielä tässä vaiheessa kuvittelin, että kyseessä on se pakollinen myyntipuheen ja small talkin yhdistelmä.)

– No osta edes noi eilisen päivän pullat, ne on halpoja.

(Hämmentynyt silmäys myyjän suuntaan – ei hitto, sehän taitaa olla tosissaan.)

– Juu ei, en tarvitse nyt pullaakaan.

– Ei tää bisnes kuule sillä pyöri, että sä tulet tänne vaan lataamaan matkakorttia. Mulle ei jää siitä mitään katetta. Mä joudun lopettamaan tämän koko kioskin, jos kaikki tulee vaan tänne korttejaan lataamaan, eikä ostamaan mitään muuta. Ei tää näin voi mennä. Aina pitää ostaa jotain muuta samalla kun lataa.

(Hämmennys vaihtuu totaaliseksi häkellykseksi ja hetken hiljaisuudeksi – se todellakin on tosissaan, ilmeessä ei huumorin häivääkään, eikä äänessä ironiaa.)

– No mä nyt yritän ostaa vain sellaisia asioita, joita mä oikeasti tarvitsen… Kiitos, hei…

Jälkeenpäin tuli mieleen montakin nasevaa, tilanteeseen sopivaa vastausta, mutta h-hetkellä en saanut änkytettyä yhtään tuon enempää.

Miten tahansa tulkitsenkin kuluttajan vastuuta, niin en oikein pääse yhteisymmärrykseen kioskikauppiaan kanssa. Samoilla taajuuksilla oltaisiin ehdottomasti, jos olisin take away -kahvia ostaessani kysynyt, maksaako kahvimaito ekstraa – ja kuultuani sen olevan ilmaista, olisin pyytänyt sitä puoli litraa omaan kippoon. Ja sokeria saman verran toiseen, koska siitäkään ei veloiteta kahvin ostajalta lisähintaa.

Kuluttajan vastuun voi siis näköjään määritellä näinkin: kuluttajan tulee kuluttaa sekä oikein että riittävästi, jotta yrittäjän bisnes pyörii. Suoraan sanottuna en tiedä mitä ajattelisin, jos seuraavan kerran ohi kävellessäni kyseisellä kioskilla olisi lappu luukulla. Olisinko voinut pelastaa kauppiaan konkurssilta ostamalla ne eiliset halvat pullat? No juu… Shoppailulakko pitää edelleen ja vaihtoehtoisia paikkoja matkakortin latauksellekin onneksi löytyy. :)

Voit seurata blogiani myös Bloglovinissa!