Ruutukymppi, Avec ja pari muuta loistolöytöä – shoppailematta, totta kai
Tästä en muistanut itseni kanssa sopia mennessäni shoppailulakkoon… Koko lakkoajatushan lähti liikkeelle tilanteessa, jossa olin ostanut pinkan uusia vaatteita ja tuskan hiki otsalla yritin löytää niille paikkaa vaatekaapista. Edes kaksi UFF:in laatikkoon kiikutettua vaatekassia ei tuonut näkyvää helpotusta tilanteeseen. Tai no, nyt kaapin ovi sentään menee kitkattomasti kiinni, mutta niin täynnä se edelleen on, että koitkin kuolisivat siellä hapenpuutteeseen.
Hiukan samankaltainen on tilanne kirjahyllyssäni. Päivänselvää siis on, että niin ikään kirjat jäävät seuraavan puolen vuoden ajan ostoslistani ulkopuolelle. Maksan kuukausimaksua Hesarin digikirjastoon, jossa riittää lukemista ostolakkoa huomattavasti pidemmäksikin aikaa, samoin Elisa Kirjaan on kertynyt iso virtuaalinen pino lukemattomia e-kirjoja. Tämän kirja-asianhan siis piti olla helppo nakki.
Vaan näin siinä sitten kävi, että kirjakokoelmani karttui tänään neljällä kiinnostavalla opuksella. Kirjojen kierrättäminen yleisissä kierrätyspisteissä on erinomainen idea – suorastaan loistava, niin kauan kun minä pystyn kiertämään ne kaukaa. Tänään en pystynyt ja saman tien iski morkkis.
Ookoo – lakko ei nyt varsinaisesti ole pettänyt, mutta sen perimmäinen idea kyllä. Jos ja kun tarkoitus on päästä eroon ylimääräisestä tavarasta, tai ainakin olla hankkimatta sitä yhtään lisää, niin onko synti yhtään sen pienempi, jos tavaran saa ilmaiseksi? Kyseessä ei kuitenkaan ollut esimerkiksi lahja ystävältä, vaan ihan omin pikku kätösin kierrätyshyllystä valittu ja poimittu kirja… ehhh…siis kirjapino.
Ei muuta kuin uusia lakkosääntöjä laatimaan. Seuraavan puolen vuoden aikana minä en saa:
- ostaa uusia vaatteita, kirjoja, koruja tai muitakaan tavaroita, joiden välttämättömyyttä en pysty aukottomasti perustelemaan itselleni ja muille (muille sen vuoksi, että itse itsensä ympäripuhuminen on loppujen lopuksi aika helppoa)
- hamstrata kirjoja tai mitään muitakaan edellä mainittuja asioita kierrätyspisteistä tai muistakaan vastaavista ”ota tästä ilmaiseksi” -laareista ja laatikoista
- ottaa vastaan työpaikan tai yhteistyökumppaneiden mainoslahjoja (tai jos kohteliaisuussyistä otankin, kiikutan ne suorinta tietä lähimpään kierrätyspisteeseen tai laitan kirpparilla myytävien tavaroiden laatikkoon)
Tuleeko mieleen vielä muita tapoja tai tekosyitä, jolla kotona oleva tavaramäärä voisi ihan vaivihkaa lisääntyä? Ja ennen kaikkea, millä sen voisi estää?
Niin, ne tämän päivän kirjat – kiinnostavia kyllä kaikki: Tuomas Vimman Ruutukymppi, Kauko Röyhkän Avec, Reko ja Tiina Lundánin Viikkoja, kuukausia sekä Anja Snellmannin Lemmikkikaupan tytöt. Näistä ainoastaan viimeksi mainittu saa luvan jäädä pysyviin kokoelmiini, loput lähtekööt kiertoon heti kun olen ne lukenut. Haluatko sinä jonkun noista kolmesta? Huuda hep, niin pistän postiin! Onhan kierrättäminen kivaa onneksi myös toiseen suuntaan..! :)