Meill’ on metsässä nuotiopiiri…

Meillä on oma pieni paratiisi noin tunnin ajomatkan päässä kotoa. Rakas mökkimme. Olemme olleet tämän ihanan paikan ohjaksissa kohta 5 vuotta. Se oli silloin suurta ihastusta ensi silmäyksellä ja nyt huuma on kehittynyt syväksi rakkaudeksi paikkaa kohtaan. On aivan ihanaa, kun voi laitella mökkiä ja ympäristöä mieleisekseen ja keksiä yhteisiä projekteja mieheni kanssa ja toisaalta löytää myös omaa kivaa puuhasteltavaa. Usein homma menee niin, että minä keksin kummallisuuksia, mies vastustelee, mutta kohta jo löydämmekin itsemme puuhastelemasta. Aion esitellä tässä blogissa näiden vuosien varrelta kaikenlaista pientä kivaa, mitä ollaan keksitty. Nyt tällä hetkellä meillä on edessä hieman suurempi projekti ja siitä seuraavaksi.

Helmikuinen otos mökiltä. Nietosten keskeltä voit juuri ja juuri erottaa pihapiirimme ääriviivat.

Kesä 2020

Kesän 2020 projektiksi otettiin nuotiopaikka. Oli tarkoituksena rakentaa luonnonkivistä (betonin avustamana) paikka nuotiolle ja siihen ympärille istuskelualue. Meillä on muutama vuosi sitten pystytetty mökin viereen metallinen pergola, joka on hakenut vähän käyttötarkoitustaan. Päätimme nyt pystyttää nuotiopaikan tuon pergolan viereen, entisen rosvopaistikuopan tilalle (jos joku ihmettelee, mikä ansa kuvassa on viritettynä), jos vaikka pergolan käyttöastekin nousisi samalla.

Olimme jo katselleet ideoita nuotiota varten netistä, kun reilu viikko sitten sain yksityisviestin Facebookissa Dropin markkinoinnista. Olin osallistunut Facebookin Moderni ja skandinaavinen sisustus -ryhmässä Dropin järjestämään kilpailuun, jossa palkintona oli upea Drop Design Fire varustettuna bioetanolipolttimella. Ja…tittidii… Olin pienellä chillaushenkisellä runollani voittanut tuon palkinnon…!!! Joten suunnitelmat ottivat vähän uutta kierrosta tästä ja nyt itsetehdyn nuotion sijaan sijoitammekin homman keskiöön tuon ihanuuden. Kuvaa ei vielä ole, sillä tulisija on kuljetuksessa ja vasta lähipäivinä saapumassa. Siitä sitten aikanaan tulossa erillinen postaus. (Mutta: HUHHEIJAA!! Mikä uskomaton onni ja ajoitus.)

Pohjaa ja pintaa

Mainitsinkin viime postauksessa mun tavasta ostella erinäisiä tarpeellisiksi kokemiani asioita ja sitten ne saattavat ”päästä maaliin” vasta vaikka vuosien päästä. Näin kävi nyt muutama vuosi sitten kirpparilta ostamieni betonilaattamuottien kanssa. Tykästyin kovasti niiden ilmeeseen ja ajattelin, että ehkä joskus jotain. No nyt sitä jotain sitten.

Seuraavassa kerron kuvin maan työstämisen vaiheet:

Tässä kutakuinkin lähtötilanne. Keskellä näkyy nyt entinen rosvopaistimonttumme ja takana pergola. Pergolan puulaatat kaipaavat kipeästi uutta öljyämistä. Paljon kipeämmin kuin minä sen suorittamista…
Maata käännettiin ja kiviä ynnä juuria poistettiin. Kohtuullisen runsaasti sai työstää.
Alkaa hiljalleen näyttää tasaisemmalta.
Tiivistystä metsäläisittäin.
Suodatinkangas pitää rikkaruohot nuhteessa.
Hiekkaa kärrättiin pienen Saharan verran.
Ja vielä tasoittaja työssään. Kuvassa myös nähtävissä laattamuotit.

Betoniporsas vai sementtisika?

Googlettaminen laattojen materiaalivalintaa pohtiessa tuotti vähän kahtalaisen tuloksen; kuivabetoni vai sementtilaasti? Sementtilaasti on hiukan pienirakeisempaa, hitusen kalliimpaa ja sillä voi tehdä maksimissaan 50 mm paksuja valuja. (Tämän laatan paksuus 44 mm.) Kuivabetoni taasen käy järeämpiinkin projekteihin. Kätevää näissä kummassakin on se, että ei tarvitse lisätä kuin vesi. Päädyin pohdinnoissani ostamaan sementtilaastia pienemmän raekoon takia vain saadakseni myöhemmin suosituksen käyttää kuivabetonia eräältä betonilaborantilta Facebook-keskustelussa… Kätevää kun voi noviisi kysellä vinkkejä erilaisissa sisustusryhmissä ja saada ihan ammattilaiselta ohjeita. Lämmin kiitos asianosaiselle! Koelaatat tehtiin kuitenkin ostamallani Lakka S30 sementtilaastilla, eikä siinäkään kyllä mitään valittamista ollut, mutta ammattilaisen ohjeilla edetään.

Työstimme sementtilaastin (savuavaan) porakoneeseen liitetyllä sekoittajalla, mutta totesimme, että ei ole meillä tarpeeksi järeitä kaluja koko laatoitusta ajatellen. Teimme kuitenkin tämän testierän valmiiksi, että näkisimme kannattaako ponnisteluja jatkaa. Ei ole mitenkään erityisen leppoisaa tuo valaminen ja huomasimme heti, että aikaa tulee kulumaan ja hikikarpaloita valumaan. Laatta näyttää kuitenkin kuivuttuaan sen verran kivalta, että pidättäydymme suunnitelmassa haastavuudestaan huolimatta ja onneksemme isäni lupasi meille betonimyllyn lainaan. Jes! (Kiitos isi.)

Savukone työstää sementtilaastia.
Esikoislaatta vielä kuivuminen osittain vaiheessa.

Ensiyritelmän pinta on röpelöinen ja karhea, mutta sain näihinkin hyviä vinkkejä ja niistä kerron lisää, kun pääsemme kunnolla vauhtiin.

Tässä vielä (ylpeydellä kotikutoinen) fiiliskuva siitä, miltä alue voisi valmistuttuaan näyttää:

Valukelejä odotellessa. ☀️

Koti Piha ja puutarha DIY