Muuttaessamme uuteen kotiin Helsingin Kuninkaantammeen keväällä 2019, sai tuolloin juuri 2 vuotta täyttänyt poikamme ensimmäisen ihan oman huoneensa. Ja kyllä hän olikin ylpeä. Halusin tietysti yrittää tehdä hänet vieläkin ylpeämmäksi ja niin alkoi projekti, joka tässä postauksessa kantaa nimeä Little Man Cave.

Lähdin rakentamaan ja ideoimaan, kuten on minulle hyvin tyypillistä, väreistä. Ikean Stuva -sarja valikoitui kalustukseksi mukavan ilmeen ja helpon muokattavuutensa ansiosta. Valittavana oli perusvalkoisten ovien lisäksi myös hauska ”liitutaulu-ovi” ja se oikeastaan lähti viemään hommaa mustavalkoiselle linjalle. Olen luonteeltani vähän keräilijä – mieheni poistaisi tästä sanan ”vähän” – ja jotenkin kummasti kaikelle hiljalleen aina löytyy paikka. (Tai no… Ei ihan kaikelle. Saan aika usein kuulla lähipiirin muisteloita esim. siitä, kun olin ostanut 7 erilaista projektituolia – en tähän päivään mennessäkään ole aloittanut yhtään näistä projekteista…tuoleista kaksi ovat kyllä edelleen listalla…niistä ehkä myöhemmin.) Mutta siis keräilijä olen luonnoltani ja kova kirppistelijä myös ja olin jo ennen lapsemme syntymää ostanut hänen huoneeseensa aivan ihanat verhot. Annon tuotteet ovat aina osuneet johonkin sisustushermooni ja niin tekivät myös nämä tori.fi:stä bongaamani eläinkuvioiset mustavalkoiset(!!) verhot. (Iso, iloinen hymy Annon palaamisesta ympyröihin näin välihuomautuksena.) Huonekalut ja verhot: check.

Eli alkoi olla plakkarissa mustaa ja valkoista. Koska kyseessä on melkoisen nuori mies, niin ajattelin, että jotain väriä on saatava tehostamaan ja toisaalta keventämään tunnelmaa. Innoittaja löytyi läheltä, nimittäin poikani kainalossa viihtyneen Mikki Hiiri -pehmolelusta ja sen punaisista housuista.

Tähän väliin on nyt laitettava hauska runo, joka on yksi Susannan värirunoista Pikku Kakkosesta:

Hei olen punainen
väri ärhäkkä ja tulinen!
Viihdyn tontun lakissa
ja ketsuppina nakissa.
Olen ruusun terälehti hento,
olen leppäkertun lento.
Maistun mansikalta suussa,
kasvan omenana puussa.
Jos saat haavan, minut laastarilla peität.
Saunassa nousen poskillesi, kun lisää löylyä heität.
Liikennevaloissa sanon: STOP!
Kanan heltassa: KOT, KOT.
Olen puolukka kirpeä, pieni.
Olen myrkyllinen kärpässieni.
Hei olen punainen,
väri ärhäkkä ja tulinen.

Poikamme oli tosiaan tuohon aikaan todellisen Mikki Hiiri -fanituksen kourissa (Mikitin!), joten halusin lisäillä sisustukseen Mikki-aihetta muutenkin. Ajattelin,että huoneen värit olisi kiva sitoa yhteen julisteen tai taulun avulla. Etsin ja googletin ja kaivelin, mutta mieleistä Mikki-julistetta ei löytynyt millään. Ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja niinpä tartuin pensseliin ja lähdin metsästämään Mikkiä akryylivärit paletissa.

Ja lopputulema oli tällainen:

Jotain vielä tuntui puuttuvan, vaikka kohtuullisen tunnistettava hiirestä tulikin. Meillä on tapana veljeni kanssa pallotella ideoita ja näkemyksiä elämän eri osa-alueilla, eikä Mikki Hiiri -taulu tuonut tähän poikkeusta. Halusin jotain punaista lisää ja mietin ääneen punaisia palloja tai punaista viirinauhaa. Veljeni ehdotti, että miten olisi puoliksi punainen tausta. Ja sehän olisi.

Punainen, valkoinen ja musta mielessäni etsin kivoja juttuja huoneeseen. Erityisen kova metsästäminen oli Ikean vuosien takaisessa aakkostaulussa, mutta sellainenkin lopulta löytyi. (On muuten ihan todella painava! On kiinni seinässä kipsilevyankkurin avulla. Mikään muu ratkaisu ei taitaisi kestää.) Valmiina huone näytti tältä noin 15 sekuntia, eli kuvan oton ajan, kunnes pääsi toteuttamaan tarkoitustaan vauhdikkaiden leikkien näyttämönä.

Nuo ”pehmolelupaperipussukat” löytyivät muuten ostosreissulla Lidlistä. Liikennematto on tilattu Vekeltä. Leppäkerttu on Ikean vanhaa tuotantoa samoin kuin ilmapallolamppu.

Ja niin vaikutti huone tulleen valmiiksi, mutta vähänpä tiesin…