100-vuotiaan Suomen lapset

Oikeastaan pitäisi olla jo nukkumassa, koska aamulla on herätys kuudelta ja lähtö Tukholmaan pikkujouluihin. Mutta koska Suomi 100 ja Linnan juhlat ja muut, tuli jotenkin pakottava tarve kirjoittaa ylös muutamia sekalaisia asioita, joita olen viime aikoina miettinyt aika paljonkin.

Oman lapsen kautta olen miettinyt paljon sitä, millainen maailmankuva hänen sukupolvelleen kehittyy. Itse ajattelen niin, että seuraava sukupolvi haluaa aina kääntää päälaelleen edelliselle ikäluokalle ominaiset piirteet.

Minun sukupolveni isovanhempien elämää leimasi köyhyys, puute, selviytyminen, sota ja traumatisoituneet isät. Heidän lapsensa muodostivat vaurastuvan sukupolven, joka keksi Nokian, teki liikaa töitä, ilmoitti lapsensa viiteen harrastukseen ja päätti, että onnellinen perhe tarvitsee ison omakotitalon ja kaksi autoa.

Minun sukupolveni käänsi vanhempiemme vaurauden yltäkylläisyydeksi. Aloimme vaatia asioita, joita aiemmat ikäluokat eivät tienneet tarvitsevansa. Me ahdistumme 8 tunnin työpäivistä, käymme terapiassa ilman syytä, valkaisemme hampaitamme, downshiftaamme, matkustamme toiselle puolelle maailmaa etsimään itseämme ja parannamme maailmaa ostamalla luomua, panostamalla laatuun ja antamalla rahaa Unicefille. 

Meillä on enemmän tietoa, ja sen myötä ymmärrystä ympäröivästä maailmasta kuin aiemmilla sukupolvilla. Se on tehnyt meistä suvaitsevaisia ja avarakatseisempia. Se ei kuitenkaan ole tullut luonnostaan, vaan olemme joutuneet opettelemaan suvaitsevaisuutta.

Me tarkkailimme ihmeissämme asuinalueen ensimmäisen maahanmuuttajaperheen lapsia koulun pihalla, ja myöhemmin ystävystyimme heidän kanssaan kapinoidaksemme vanhempiamme vastaan.

Me luimme lehdestä kohuohjelmasta, jossa Suomen ensimmäiset julkihomot stailasivat heteromiehiä, ja julistimme kovaan ääneen, että homous on täysin normaalia.

Me kuuntelimme, kuinka äitimme sanoivat, että vain vangeilla ja merimiehillä on tatuointeja, ja otimme niitä silti.

Meidän lapsemme sen sijaan ovat ensimmäinen sukupolvi, jonka ei tarvitse OPETELLA hyväksymään tällaisia asioita. He vain hyväksyvät.

Heidän koulukavereistaan puolet puhuvat kotonaan jotain muuta kieltä kuin Suomea. So?

Heidän ystäviensä vanhemmat ovat samaa sukupuolta, ja paljon normaalimpia kuin oma äiti ja isä.

Heidän vanhempansa ovat ”sikanoloja” siitä huolimatta, että heillä on tatuointeja, nenärengas ja vaaleanpunaiset hiukset.

Huom, teksti sisältää paljon yleistyksiä ja kärjistyksiä, jotka eivät päde kaikkiin ihmisiin (vaan pääasiassa minuun). 😉

-K

perhe vanhemmuus uutiset-ja-yhteiskunta ajattelin-tanaan
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *