Meillä alkoi lapsen koulutaival torstaina tuhansien muiden perheiden tavoin täällä Helsingissä. Lapsi on odottanut koulun alkua innoissaan koko kesän ja ensimmäisenä koulupäivänä saattaessani hänet koulun portille (pihalle emme saaneet tulla koronatilanteen vuoksi), ei hän taakseen katsonut, vaan juoksi ystäviensä kanssa kohti koulun pihaa ja uutta elämänvaihetta. Hänet oli helppo jättää opettajien huomaan.

Mutta ei tämä meidän koulunalkumme aivan näin helppoa ole ollut, ainakaan itselleni. Liekö sitten koronatilanteen vuoksi, mutta emme ole saaneet keväällä tutustumismahdollisuutta kouluun tai käytännön infoa koulun arkeen. Joten itselleni oli suuri järkytys ja uutispommi, kun kuulin koulun alkua edeltävällä viikolla naapuriltani, että koulussa ei ole aamupäiväkerhoa kuin ilmeisesti vasta klo 8:30 alkaen!

Tämä on sekoittanut nyt meidän pienen yhden huoltajan perheemme arjen totaalisesti, ja aiheuttanut itselleni suurta huolta ja stressiä. Työskentelen nimittäin varhaiskasvatuksen opettajana ja työaikani on kellonaikaan tarkasti sidottu. Työni alkaa joka aamu klo 8:00 ja päättyy 15:45.  Lapsen joudun siis viemään koulun pihalle jo klo 7:45. Näin ollen lapsi joutuu olemaan joka aamu ulkona yksin valvomatta 45 minuuttia, sateessa ja pakkasessa.

Tiedän, että pienten koululaisten vanhemmilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ja sitä aionkin nyt toki hyödyntää. Mutta työni on valitettavasti sidottu hoidossa olevien lasten hoitoaikoihin. Työskentelen alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa lähes kaikki 12 lasta tulevat hoitoon jo 8 aikoihin ja hoitopäivät ovat pitkiä, vähintään 8 tuntisia. Ryhmässämme työskentelee 3 kasvattajaa eri työvuoroissa, joten aamut ja iltapäivät ovat tällaisessa ryhmässä aina haastavia henkilöresurssien kohdalla. Tämän takia en tule saamaan lyhennettyä työaikaa, vaan joudun ottamaan yhden vapaapäivän viikossa, joka ei tietenkään tule ratkaisemaan oman lapseni yksinäisiä aamuja.

Olen todella huolissani Suomen perhepoliittisesta tilanteesta, jossa ei mielestäni ole monessakaan kohdin huomioitu perheiden ja lasten etua. En ole ainoa yksinhuoltaja, enkä varmasti ainoa vanhempi, jonka työ on sidottu tiukkoihin työvuoroihin etätyömahdollisuuden ja työaikojen joustojen täysin puuttuessa. Koulujen tulisikin ehdottomasti huomioida perheiden arki paremmin omassa toiminnassaan, sillä alakouluikäisiä lapsia ei missään nimessä pitäisi velvoittaa pärjäämään itsekseen pitkiä aikoja. Ei voi olla lapsen kasvulle ja kehitykselle hyödyksi pakottaa pieniä lapsia itsenäistymään ja ottamaan vastuuta liian varhain. Miksi vaadimme Suomessa sitä lapsiltamme? Ja miksi koulu ei ota huomioon perheiden tarpeita suunnitellessaan omaa ap/ip -toimintaansa tai pitkiä loma-aikoja, jotka myös aiheuttavat suurta kuormitusta perheille joka kesä?

Nyt olisi jo korkea aika tehdä järjestelmätasoisia muutoksia, jotka helpottaisivat ja tukisivat perheiden arkea ja hyvinvointia. Tähän mennessä perheet ovat itse saaneet järjestää asiansa parhaan kykynsä (ja varallisuutensa) huomioiden. Tämä sekä eriarvoistaa perheitä, että lisää kuormitusta eikä omalta osaltaan sen myötä ainakaan kannusta suurempaan lapsilukuun.

Itse tulen seuraavina päivinä neuvottelemaan sekä työnantajani että koulun rehtorin kanssa sekä työajastani ja sen joustoista, että koulun aamupäiväkerhon aikaistamisesta. Mutta tiedän sen jo nyt, että nykyinen kellonaikaani sidottu työni ei tule toimimaan perheemme tarpeita huomioiden. Minulla on onneksi ollut jo jonkin aikaa eräitä ammatillisia suunnitelmia, jotka toteutuessaan tulisivat ratkaisemaan tämän ja monen muunkin arjen haasteemme. Mutta kirjoitan siitä lisää siinä vaiheessa, jos/kun suunnitelmani etenevät.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla myös muiden perheiden kokemuksia perheen aikataulujen ja menojen yhteensovittamisesta erityisesti varhaiskasvatuksen ja koulun suhteen. En voi olla ainoa, jolla tällaisia haasteita on ilmaantunut. Miten teidän koulussa aamut ja iltapäivät on huomioitu? Joutuuko lapsi viettämään aikaa yksin? Jos, niin miltä ratkaisu on sinusta tuntunut?

Tässä vielä pari todella hyvää keskustelunavausta aiheesta. Suomesta voisi aidosti saada perhemyönteisemmän yhteiskunnan pienillä muutoksilla 🙂

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006596898.html

https://yle.fi/uutiset/3-9751689?fbclid=IwAR0LMtBgQpmKKX9Fg-sR8VuGq9SdhRY438HMvuzeF5_F6mCEW4ejWvw_pw0