Sitruunamehupaastolla startti uuteen vuoteen

Sitruunavesipaaston ainekset

 

Olen koko joululomani pohtinut todella vakavasti työni ja muun elämän yhteensovittamista ja sen haasteita nykyisessä työssäni. Suoraan sanottuna ahdistaa ja isosti tieto siitä, että torstaina joudun palaamaan työhöni takaisin ja kiireinen ja väsyttävä arki puskee taas päälle. Ahdistusta aiheuttaa se, että tällainen arki sotii arvojani vastaan, sillä nyt koen, että työni määrittelee todella paljon sitä, kuinka paljon ja milloin voin viettää aikaa lapseni kanssa. Haluan muutosta, haluan vapautta, haluan oman aikani itselleni.

Minulla on toki syntynyt ajatuksia siitä, miten päästä pois tästä oravanpyörästä ja alkaa toteuttamaan unelmiani paremmasta perhe-elämästä. Kerron siitä pian lisää, mutta sitä ennen ajattelin lähteä mukaan nestepaastolle, mitä en ole aikaisemmin kokeillutkaan. Paasto on ikivanha tapa joka löytyy varmasti kaikista kulttuureista ja sitä on käytetty uskonnollisiin ja terveydellisiin tavoitteisiin pääsemiseksi. Minulle tämä paasto liittyy siis nyt vahvasti suunnan hakemiseen elämässä ja toivon sen auttavan selkiyttämään ajatuksiani ja suunnitelmiani. Toivon todella, että uudet ovet aukeaisivat.

Jos sinua kiinnostaa paasto oli syy siihen sitten elämäntaparemontti, terveys, ulkonäkö tai vaikka elämänmuutos kuten itselläni, toivon että saat tästä postauksesta vinkkejä sen toteuttamiseen. Tätä paastoa suositellaan tehtävän korkeintaan 14 vuorokautta, mutta itselläni edes 7 päivään pääseminen näin ensikertalaisena olisi jo huikea saavutus. Olen siis realisti ja toivon jaksavani edes 3 päivän yli, jolloin keho vasta aloittaa ketoosin ja alkaa polttaa rasvaa kehosta. Tämän jälkeen paaston pitäisi alkaa tuntua huomattavasti helpommalta, joten nämä ensimmäiset päivät ovat se suurin haaste.

Mitä sitruunamehupaasto sitten sisältää? Tämä ns. mallipaasto on hyvin tehokas kehoa puhdistava ja sen kuona-aineita poistava paasto. Et tarvitse siihen kuin vettä, sitruunaa (mieluiten luomua), cayennepippuria ja vaahtera-palmusiirappia. Näistä aineiksista tehdään joka aamu vähintään litran seos, jota juodaan mieluiten tunnin välein. Tämän lisäksi saa juoda muitakin nesteitä, kuten teetä, kahvia ja vettä. Itse käytän kahvissa aina maitoa enkä taida jättää sitä paaston takia pois, joten pieni säätö sallittakoon nyt ensikertalaiselle.

Resepti yhdelle päivälle on siis:

1/2 tai 3/4dl vaahtera-palmusiirappia

1/2 tai 3/4dl puristettua sitruunamehua

ripaus cayennepippuria

1l -1,5l vettä

Sekoita ainekset yhteen ja juo noin desi tunnissa. Tämän lisäksi voi siis nauttia myös muita puhtaita nesteitä ilman makeutusaineita.

Vaahtera-palmusiirappia saa ostettua ainakin Lifemyymälöistä, puolen litran pönikkä maksaa noin 27€.

Päivitän tänne blogiini päivittäin kuulumisia paaston edetessä, nyt kun sen tekee ”julkisesti” on motivaatio toivottavasti myös korkeampi sen onnistumiseen. Olen asettanut itselleni rajan, että 4 päivää pitää ainakin pystyä tähän. Työn alkaessa torstaina (5. paastopäivänä) se saattaa käydä liian raskaaksi, mutta toivon että jaksaisin ensi viikonloppuun asti.

Ainekset

hyvinvointi terveys ruoka-ja-juoma hyva-olo

Mitä perheen arjessa tapahtuu kun lapsi aloittaa koulun?

Meillä alkoi lapsen koulutaival torstaina tuhansien muiden perheiden tavoin täällä Helsingissä. Lapsi on odottanut koulun alkua innoissaan koko kesän ja ensimmäisenä koulupäivänä saattaessani hänet koulun portille (pihalle emme saaneet tulla koronatilanteen vuoksi), ei hän taakseen katsonut, vaan juoksi ystäviensä kanssa kohti koulun pihaa ja uutta elämänvaihetta. Hänet oli helppo jättää opettajien huomaan.

Mutta ei tämä meidän koulunalkumme aivan näin helppoa ole ollut, ainakaan itselleni. Liekö sitten koronatilanteen vuoksi, mutta emme ole saaneet keväällä tutustumismahdollisuutta kouluun tai käytännön infoa koulun arkeen. Joten itselleni oli suuri järkytys ja uutispommi, kun kuulin koulun alkua edeltävällä viikolla naapuriltani, että koulussa ei ole aamupäiväkerhoa kuin ilmeisesti vasta klo 8:30 alkaen!

Tämä on sekoittanut nyt meidän pienen yhden huoltajan perheemme arjen totaalisesti, ja aiheuttanut itselleni suurta huolta ja stressiä. Työskentelen nimittäin varhaiskasvatuksen opettajana ja työaikani on kellonaikaan tarkasti sidottu. Työni alkaa joka aamu klo 8:00 ja päättyy 15:45.  Lapsen joudun siis viemään koulun pihalle jo klo 7:45. Näin ollen lapsi joutuu olemaan joka aamu ulkona yksin valvomatta 45 minuuttia, sateessa ja pakkasessa.

Tiedän, että pienten koululaisten vanhemmilla on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen ja sitä aionkin nyt toki hyödyntää. Mutta työni on valitettavasti sidottu hoidossa olevien lasten hoitoaikoihin. Työskentelen alle 3-vuotiaiden ryhmässä, jossa lähes kaikki 12 lasta tulevat hoitoon jo 8 aikoihin ja hoitopäivät ovat pitkiä, vähintään 8 tuntisia. Ryhmässämme työskentelee 3 kasvattajaa eri työvuoroissa, joten aamut ja iltapäivät ovat tällaisessa ryhmässä aina haastavia henkilöresurssien kohdalla. Tämän takia en tule saamaan lyhennettyä työaikaa, vaan joudun ottamaan yhden vapaapäivän viikossa, joka ei tietenkään tule ratkaisemaan oman lapseni yksinäisiä aamuja.

Olen todella huolissani Suomen perhepoliittisesta tilanteesta, jossa ei mielestäni ole monessakaan kohdin huomioitu perheiden ja lasten etua. En ole ainoa yksinhuoltaja, enkä varmasti ainoa vanhempi, jonka työ on sidottu tiukkoihin työvuoroihin etätyömahdollisuuden ja työaikojen joustojen täysin puuttuessa. Koulujen tulisikin ehdottomasti huomioida perheiden arki paremmin omassa toiminnassaan, sillä alakouluikäisiä lapsia ei missään nimessä pitäisi velvoittaa pärjäämään itsekseen pitkiä aikoja. Ei voi olla lapsen kasvulle ja kehitykselle hyödyksi pakottaa pieniä lapsia itsenäistymään ja ottamaan vastuuta liian varhain. Miksi vaadimme Suomessa sitä lapsiltamme? Ja miksi koulu ei ota huomioon perheiden tarpeita suunnitellessaan omaa ap/ip -toimintaansa tai pitkiä loma-aikoja, jotka myös aiheuttavat suurta kuormitusta perheille joka kesä?

Nyt olisi jo korkea aika tehdä järjestelmätasoisia muutoksia, jotka helpottaisivat ja tukisivat perheiden arkea ja hyvinvointia. Tähän mennessä perheet ovat itse saaneet järjestää asiansa parhaan kykynsä (ja varallisuutensa) huomioiden. Tämä sekä eriarvoistaa perheitä, että lisää kuormitusta eikä omalta osaltaan sen myötä ainakaan kannusta suurempaan lapsilukuun.

Itse tulen seuraavina päivinä neuvottelemaan sekä työnantajani että koulun rehtorin kanssa sekä työajastani ja sen joustoista, että koulun aamupäiväkerhon aikaistamisesta. Mutta tiedän sen jo nyt, että nykyinen kellonaikaani sidottu työni ei tule toimimaan perheemme tarpeita huomioiden. Minulla on onneksi ollut jo jonkin aikaa eräitä ammatillisia suunnitelmia, jotka toteutuessaan tulisivat ratkaisemaan tämän ja monen muunkin arjen haasteemme. Mutta kirjoitan siitä lisää siinä vaiheessa, jos/kun suunnitelmani etenevät.

Olisi todella mielenkiintoista kuulla myös muiden perheiden kokemuksia perheen aikataulujen ja menojen yhteensovittamisesta erityisesti varhaiskasvatuksen ja koulun suhteen. En voi olla ainoa, jolla tällaisia haasteita on ilmaantunut. Miten teidän koulussa aamut ja iltapäivät on huomioitu? Joutuuko lapsi viettämään aikaa yksin? Jos, niin miltä ratkaisu on sinusta tuntunut?

Tässä vielä pari todella hyvää keskustelunavausta aiheesta. Suomesta voisi aidosti saada perhemyönteisemmän yhteiskunnan pienillä muutoksilla 🙂

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000006596898.html

https://yle.fi/uutiset/3-9751689?fbclid=IwAR0LMtBgQpmKKX9Fg-sR8VuGq9SdhRY438HMvuzeF5_F6mCEW4ejWvw_pw0

perhe lapset vanhemmuus