50-vuotiaan naisen paras kaveri ei ole myöskään disauttaja
”50-vuotiaan naisen paras kaveri ole naistenlehti, vaan koulutus”, julistaa Markkinointi-instituutti tänään HS:n etusivulla.
Anteeksi mitä?
Markkinointi-instituutti liittyi juuri ilmoituksellaan siihen joukkoon, joka aiheuttaa minussa tyrmistynyttä epäuskoa: tahoihin, jotka suhtautuvat naisiin kuin söpöihin pikku lemmikkieläimiin, joita pitää paimentaa ymmärtämään oma parhaansa.
”Voi voi niitä ressukoita. Naistenlehtiä vaan luetaan, eivätkö ne tajua että menestyäkseen pitää lukea näitä meidän vuorovaikutuskurssien esitteitä ja pohtia Kantia, Hegeliä ja valuuttakriisiä kuten me itse jatkuvasti teemme.”
Ajatus siitä, että 50-vuotiaat naiset eivät työllisty, koska he lukevat naistenlehtiä on niin hölmö, että se aiheuttaa lähinnä aivot sulattavaa myötähäpeää.
* * *
On myös vaikea kuvitella väsyneempää argumentointia kuin ”naistenlehdet, lukematta paskaa.” Tuntuu yhtä nasakalta pointilta kuin ”kaikki viihde on huonoa” tai ”klassinen musa on tekotaiteellista teeskentelyä.”
Naistenlehdillä on ja on ollut valtava valistava vaikutus suomalaisten arjessa.
Se, että hankalia aiheita – vaikkapa mielenterveyden häiriöitä, eläketurvaa, perheen ja työelämän yhdistämistä, vieraiden kulttuurien kohtaamista, perheväkivaltaa – käsitellään ympäristössä, jossa on myös artikkeleita vaatteista ja meikeistä, ei mitenkään vähennä asiajuttujen painoarvoa. Vai?
Jos näin kuitenkin on, kehotan naisia vakavasti harkitsemaan pidättäytymistä vaikkapa New York Timesin tai vanhan kunnon Hesarin lukemisesta. Niissäkin kirjoitetaan muodista, ruuasta ja – Jeesus – ihmissuhteista, joka siis tekee kaikki lehden talous-, politiikka- ja kulttuurijutut arvottomiksi ”naistenlehdet – VMP”-logiikan mukaisesti.
Naistenlehtien, kuten sanomalehtienkin, hienous on juuri siinä, että ne ohjaavat lukijan sellaisten juttujen ääreen joita ei itse muuten tulisi aktiivisesti hakeneeksi. Ajattelen tätä aina ulkomaan uutisia lueskellessani. Olisinko koskaan tullut hakeneeksi tietoa vaikkapa Donetskin siviiliasukkaista, jos lehdet eivät tarjoilisi heidän tarinoitaan journalismiksi paketoituna? Myönnän: en olisi. Mutta koska lehti tarjoilee muiden juttujen ohella heidän kohtalostaan valmiin paketin, ymmärrykseni ja näkökulmani Ukraina-uutisten osalta laajenee ja luo kontekstia, joka estää ääliöitymisen.
Uskon myös, että monet haitalliset tabut, kuten vaikkapa puhe seksualisesta hyväksikäytöstä tai erilaisista sairauksista – ovat heikentyneet juuri siksi, että naistenlehdet ovat käsitelleet niitä tarinallistamisen keinoin. Tavallisen lukijan kielellä, asiantuntijajargonin selkokielistäen.
Lukijoilla on myös hämmästyttävä taito jättää omaan arvoonsa tai peräti lukematta sellaiset jutut, jotka eivät kiinnosta tai vaikuta. Mutta sen ymmärtäminen onkin monille jo liian monimutkainen ajatus.
* * *
Totta kai kouluttautuminen on tärkeää. Se vahvistaa oleellisesti mahdollisuuksia työmarkkinoilla, ja ainahan on hauska tietää. Joten Markkinointi-instituutti mainostaa sinänsä tärkeää, oikeaa asiaa.
Se ja kaltaisensa ovat vain umpimetsässä syyllistäessään naisia tyhmistelystä, kun ongelman ydin on politiikassa ja lainsäädännössä, kuten työvoiman silmittömässä kalleudessa.
Ja asenneilmapiirissä. Monen koulutetun viiskymppisen mukaan se on vastustajista hankalin.
Työllistymisen mahdollisuus laskee tilastollisesti, kun 50 vuoden rajapyykki ylittyy. Syyksi on arveltu mm. kulttuurista mielikuvaa siitä, että 57-vuotias on jo kypsä varhaiseläkkeelle. (Lähde: http://www.hs.fi/kotimaa/a1375584110545)
Työnantajia huolettaa – aivan ymmärrettävästi – myös ajatus esimerkiksi korotetuista työeläkemaksuista tai velvoitteista, jotka syntyvät nk. viimeiselle työnantajalle.
* * *
Markkinointi-Instituutti myy muun muassa copywriter- ja brändäyskoulutuksia. Ne ovat juuri sellaisia taitoja, joilla naiset saadaan ostamaan lisää tyhmentäviä tuotteita, kuten lehtiä ja ripsiväriä.
Koska kykyä itsenäiseen ajatteluunhan meillä ei ole.
