One size doesn´t fit all
Tiedätkö hetken, jolloin jokin sinua pitkään vaivannut ajatus tai pulma loksahtaa vihdoin kohdalleen? Saat ikään kuin vastauksen asiaan jota olet pohtinut pitkään, mutta et ole aivan päässyt perille?
Itse miellän ne tietokonepelin tasohyppäyksiksi (olenhan pelannut Mario Bros kakkosen läpi vuonna 1992). Kun hankala oivallus vihdoin kirkastuu, olet valmis siirtymään seuraavalle tasolle.
Saavutin viimeisimmän tasohyppäykseni viime viikon torstaina klo 19.34 kun luin jälleen kerran yhden artikkelin siitä, miten hidastaminen ja hetkessä eläminen ovat ainoita oikeita tapoja saavuttaa onni. Juttu ei kyseenalaistanut näkemyksiä, ei pohtinut toista näkökulmaa.
Ajatus kohosi jostain pienten ja keskisuurten ajatusten laarista tajuntaani ja kuului näin:
RAIVOSTUTTAA HYVÄÄ TARKOITTAVA VÄHÄTTELY.
Anna kun selitän.
Artikkelin asiantuntija tarkoitti varmasti aivan vilpittömän hyvää esitellessään näkemyksiä siitä miten ”nykyihmiset” (joita on noin 7 miljardia) ovat ”liian kiireisiä” tai miten tässä ”informaatiotulvan maailmassa ihminen voi kadottaa itsensä.”
Mutta mistä kyseisen artikkelin asiantuntija itse asiassa voi tietää mikä juuri minulle on hyväksi? Mistä hän tietää mikä tekee minut iloiseksi, väsyneeksi, turhautuneeksi, innostuneeksi? Voiko hän tosiaan ilmoittaa, että elämäntyylini ei ole ”oikea” ja siksi olisi nyt parasta tulla hänen villasukkaretriittinsä tuijottamaan seinää?
Itse tulkitsin haastateltavan sanoja oman elämäntapani ja arvojeni huolettomana väheksymisenä. Koska olen työstäni innostunut säätäjä, joka rakastaa ”informaatiotulvaa”, olen onnen ulottumattomissa.
Jos näin on, missä on standardi-onnellistelija, johon itseään voi käydä vertaamassa? Miksi kaikkien pitää olla onnellisia samalla tavalla?
Muut eivät voi tietää, mikä pohjimmiltaan on toiselle hyväksi. Koska emme ole klooneja, emme voi myöskään tietää mikä on toisen paras.
* * *
Tietenkin voimme esittää toisille ehdotuksia, näkökulmia ja mielipiteitä siitä mitä on hyvä elämä. (Minä tiedän – kirjoitan selfhelp-kirjoja, joissa neuvoskelen ihmisiä yhdessä jos toisessakin asiassa. Kuten vaikkapa siinä, että kahvinkeittimen vesisäiliötä EI kannata täyttää kahvikannulla, koska kannuun jäävä rasva tekee pidemmän päälle kahvista kitkerän makuista. Ja että hampurilaisravintolassa ei KOSKAAN kannata ottaa sesonkituotetta. Ne feilaavat aina. On olemassa syyt siihen, miksi juuri BicMac on listan suosituin purilainen eikä joku ”Mcspelttinäkkäri leipäjuustolla ja meiramilla”, tai miksi Quattro Stagione taas on suositumpi kuin ”pitsa ja salaatti samassaione”).
Mutta yksityiskohdista pitää huolehtia jokaisen itse. Sinun on itse selvitettävä mistä hyvän elämän ainekset – hienommalla kielellä arvot – oikein löytyvät.
* * *
Jos kuulet itsesi joskus sanovan ”kaikki on periaatteessa ihan hyvin, mutta…”, saatat olla sen äärellä, että olet luovuttanut hyvän elämäsi määreet itsesi ulkopuolelle. Toisin sanoen yrität elää sen mukaan, mitä oletat muiden ihmisten sinulta odottavan.
Uutisia:
1) He eivät todennäköisesti odota yhtään mitään. Kukaan ei ole elämästäsi loppujen lopuksi kovin kiinnostunut, jos et satu olemaan Hollywood-tähti. Niinpä saatat toteuttaa toiveita, joita ei ole todellisuudessa edes olemassa. Vai onko? Missä? Kuka on sanonut, toivonut, pyytänyt sinulta tietynlaista elämää?
2) Jos odottavat, entä sitten? Kuinka tyslää HEIDÄN elämänsä on, että he voivat käyttää aikaansa sinun henkilökohtaisena arvopoliisinasi toimien? Mikä on pahinta mitä tapahtuu jos et täytä tämän kyrpänaaman odotuksia? Hän jättää sinut, hylkää ystävyytenne, suuttuu? Entä SITTEN? Mitä teet ihmisellä, joka aiheuttaa sinulle vain huonon olon? Niinpä.
* * *
Vielä postauksen kuvaan (lainaus loistavasta Talentumin uutuuskirjasta Päätöksenteko – uskalla tehdä toisin) viitaten:
Omia arvojaan kannattaa inventoida ja myös kyseenalaistaa säännöllisesti. Mikään ei ole säälittävämpää kuin ajatuksineen jonnekin murrosiän kulmille jäänyt aivopissis.
Jos ajattelet jostain asiasta tietyllä tavalla, koita ajatella sitä joskus aivan toisesta näkökulmasta – sellaisestakin mikä tuntuu itsestä typerältä tai vaaralliselta. Mitä tapahtuisi jos tekisit jotain toisin? Mitä jos X on väärässä? Entä jos itse olen? Uskonko edelleen siihen mitä itselleni tästä asiasta kerron?
* * *
Ja kyllä. Tämä blogaus on myös hyvää tarkoittavaa vähättelyä. Yritän vähätellä muiden ihmisten vaikutusvaltaa elämässäsi. Yritän vakuuttaa sinut uskomaan, että tiedät itse oman parhaasi. Koska sinä tiedät.