Elefanttiviikko pähkinänkuoressa

Nyt olen saapunut takaisin kaupunkiin ja parempien yhteyksien äärelle, mikä mahdollistaa laajemman, kuvallisen reportaasin vapaaehtoistyöstäni elefanttipuistossa.

Päiväohjelmamme puistossa oli seuraava: ruokaa, työtä, ruokaa, työtä, ruokaa, lepoa. Työ saattoi olla vaikkapa kurpitsakuorman purkamista, puiden istuttamista (ks. tyytyväinen ilmeeni oman puuni vierellä) ja erilaisia siivoushommia. Ruoka oli taivaallista ja lepo syvää kuin vastasyntyneellä vauvalla. Askareiden väliin jäävällä ajalla silittelimme koira- ja kissavauvoja ja vain nautimme upesta tunnelmasta. 

Elefanttien kanssa oltiin hyvin vähän suorassa kontaktissa, ja hyvä niin. Eläinten annetaan olla rauhassa keskenään ja niiden lähelle pääsi vain silloin, kun ne itse halusivat lähestyä ihmisiä. Puistoon pelastetuilla elefanteilla on rankka menneisyys viihdebisneksessä ja sen seurauksena paljon fyysisiä ja psyykkisiä ongelmia. Puistossa niitä yritetään sopeuttaa takaisin luontoon, mikä on hidasta työtä ja vaatii sen, etteivät ihmiset tunge mihinkään sellaiseen väliin, minne ei ole tarpeellista mennä. 

Oli hienoa huomata, että tälle projektille todellakin on kaikkein tärkeintä eläinten mahdollisuus lajinomaiseen käyttäytymiseen ja aidosti onnelliseen elämään. Elefanttipuisto on norsujen, koirien ja kissojen paratiisi, eivätkä eläimet olleet siellä ihmisiä, vaan pelkästään itseään varten. Niinhän sen pitäisi olla aina ja kaikkialla, ja vaikka siihen on vielä pitkä matka tai se ei välttämättä täysin toteudu milloinkaan, on hienoa nähdä edes joillakin osa-alueilla pieniä askelia parempaan suuntaan. 

Ainoa asia, mikä viikon aikana häiritsi olikin se, kuinka yksipuolinen kuva elefanttien pahoinpitelystä annettiin, aivan kuin eläinten kiduttamista tapahtuisi pelkästään täällä. Katsoimme amerikkalaisia ”Yksinkertaiset kyläläiset hakkaavat norsuja, koska eivät ymmärrä että se on väärin” -tyylisiä dokumentteja, ja sitten länsimaalainen yleisö pyöritteli kauhistuneena silmiään ja tuhahteli. Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, ettei täällä puhuta muista kuin elefanteista, sillä niiden perässähän me olemme tänne tulleet.

Niillä thaimaalaisilla, jotka ovat joutunueet käyttämään elefantteja elinkeinonaan, ei todennäköisesti ole ollut muita vaihtoehtoja. Siksi onkin upeaa nähdä tällaisia projekteja, joissa vanhat rahahanat käännetään ympäri ja saadaan uudelleen tuottaviksi eettisemmällä tavalla. Vastaavanlainen vapaaehtoisbisnes toimisi varmasti myös monissa muissa maissa, sillä eläintensuojelulle kyllä löytyy tarvetta aivan jokaisessa maailman kolkassa.

Vapaaehtoisia puistossa oli hieman ylimitoitettu määrä, mutta se on pelkästään hyvä asia. Projekti tarvitsee lukuisia auttavia käsiä, mutta sitäkin enemmän rahallista tukea. Aasialaisella hintatasolla turistien rahoilla saadaan merkittävää ja suurta apua aikaan: Voidaan esimerkiksi ostaa norsuja vapaaksi niiden entisiltä omistajilta, parantaa eläinten oloja puistossa ja ylipäätään pitää toimintaa yllä. On kunnia saada olla pisarana sellaisessa meressä.

Viikon aikana meitä viihdytettiin amerikkalaisten dokumenttien lisäksi myös muun muassa mielenkiintoisella ja antoisalla luennolla thaikulttuurista, jonka ansiosta voin jatkossa täyttää hiljaiset hetket näppärillä munkkifaktoilla. Sain myös laajennettua kahden sanan (hei ja kiitos) sanavarastoani kolmeen sanaan (hei, kiitos ja ole hyvä). Lisäksi vierailimme pienessä vuoristokoulussa, jossa saimme askarrella hurmaavien lasten kanssa koruja ja kukka-asetelmia. Kuvassa näkyvän häkerryksen tein aivan itse ja olen siitä ylpeä siitä huolimatta, että se näytti 7-vuotiaiden kavereideni luomusten rinnalla siltä, että se olisi jäänyt auton alle.

Viikko meni nopeasti, ja puistoon olisi voinut jäädä asumaan pidemmäksikin ajaksi. Oli haikeaa jättää puiston eläimet, ihmiset, maisemat ja yleinen ilmapiiri, mutta on hienoa tietää, että toiminta tulee jatkumaan ja uusia turisteja virtaa alueelle joka viikko jatkamaan siitä mihin edelliset jäävät. Tämä projekti on todella arvokas ja antoisa kaikille sen osapuolille ja toivon, että se saa tulevaisuudessa jatkaa tasaista nousukiitoaan.

Olen todella kiitollinen siitä, että päädyin tähän mukaan. Hauskasta, koskettavasta ja opettavaisesta viikosta on hyvä jatkaa matkaa eteenpäin yhtä ikimuistoista kokemusta rikkaampana.

Lisätietoa projektista ja mahtavasta naisesta sen takana mm. täällä, täällä ja täällä.